Miksi iho ikääntyy? 

Iho ikääntyy, kuten kaikki muutkin kudokset. Ihon ikääntymiseen vaikuttaa kuitenkin yksi erityispiirre, ympäristötekijät. Elämämme aikana ihomme altistuu lukuisille ympäristötekijöille aina auringon säteilystä erilaisiin sääolosuhteisiin, ilmansaasteisiin ja muihin ihoon vaikuttaviin tekijöihin. Nämä erilaiset ympäristötekijät vaikuttavat ihon rakenteeseen ja toimintaan monin eri tavoin, ja  voivat lisätä tai kiihdyttää ihon ikääntymismuutoksia. Hyvänä ja varmasti kaikille tuttuna esimerkkinä toimii auringon UV-säteily, joka tunnetaan ehkä merkittävämpänä ihon ennenaikaista ikääntymistä aiheuttavana ympäristötekijänä. 

Ikääntyneen ihon tunnusmerkkejä:

• rypyt ja juonteet

• pigenttihäiriöit ja epätasainen pigmentaatio

• kellertävä ihon väri

• veltostunut iho

• ohut ja kuiva iho

• alentunut toimintakyky

• lisääntynyt herkkyys ulkoisille vaurioille

Ikääntyneen ihon rakenne

Ihon rakenne ja toiminta muuttuu paljon kudoksen ikääntyessä. Muutoksia voidaan havaita kaikissa ihon kerroksissa ja muutosten yhteisvaikutuksesta muodostuu ikääntyneelle iholle tyypillisiä ominaispiirteitä, kuten ryppyjä, juonteita ja ihon veltostumista. 

Epidermiksessä, eli ihon ylimmässä kerroksessa ihon läpäisyesteen rakenne muuttuu ikääntymisen myötä. Taustalla on läpäisyesteelle tärkeiden rasva-aineiden, eli lipidien määrän väheneminen. Lipidimäärän vähenemisen seurauksena ihosta pääsee haihtumaan normaalia enemmän vettä ja iho kuivuu. Lisäksi ihon ylimmässä kerroksessa sijaitsevien melanosyyttien, eli pigmenttisolujen toiminta muuttuu, joka voi aiheuttaa epätasaista pigmentaatiota ja pigmenttihäiriöitä. 

Epidermiksen alla sijaitsevassa dermiksessä tapahtuu vastaavasti paljon kudoksen ikääntyessä. Dermiksessä sijaitsevat ihon rakenteelle ja toiminnalle tärkeät proteiinit, kollageeni ja elastiini, jotka tuovat iholle joustavuutta ja mekaanista vahvuutta. Kollageenin ja elastiinin määrä, rakenne ja järjestäytyminen dermiksessä muuttuu ihon ikääntyessä, aiheuttaen muun muassa ryppyjen ja juonteiden synnyn sekä ihon veltostumisen. Proteiinien muutosten seurauksena iho on myös herkempi ulkoisille vaurioille. Lisäksi dermiksessä oleva runsas verisuonitus vähenee ja verisuonet heikentyvät, aiheuttaen haavan paranemisen hidastumista ja lisäten mustelmaherkkyyttä. 

Edellä mainittujen muutosten lisäksi talia ihon pinnalle tuottavat talirauhaset kasvavat ja alkavat kuultaa ohuen ihon läpi, aiheuttaen ihon kellertävän sävyn. Lisäksi kaikki ihon kerrokset ohenevat. Ihon rakenteessa tapahtuu siis ikääntymisen myötä paljon. 

Ikääntymismuustosten ennaltaehkäisy

Ikääntymismuutosten hoidossa ehdottomasti tärkeimpänä tekijänä pidetään ennaltaehkäisyä. Ennaltaehkäisyyn luetaan tiettyjen ikääntymismuutoksia lisäävien tekijöiden välttämistä sekä terveellisistä elämäntavoista huolehtimista. 

Ihon ennenaikaista ikääntymistä aiheuttaa erityisesti auringon säteily, jonka vuoksi huolellinen aurinkosuojaus on avainasemassa ikääntymismuutosten ehkäisyssä.  Liiallisen aurinkoaltistuksen aiheuttamaa ennenaikaista ikääntymistä kutsutaan valovanhenemiseksi. Liiallisen aurinkoaltistuksen seurauksena ihossa tapahtuu runsaasti soluvaurioita ja dermiksen proteiinien, kollageenin ja elastiinin rappeutumista. Muutosten seurauksena ihon väri voi muuttua voimakkaan kellertäväksi ja ihon pinta vahamaiseksi. Lisäksi syvät rypyt, pigmenttihäiriöt ja teleangiektasiat ovat yleisiä muutoksia valovanheneella iholla. 

UV-säteily lisää solussa reaktiivisten happimolekyylien, eli vapaiden happiradikaalien määrää. Solu pystyy suojautumaan näiltä reaktiivisilta molekyyleiltä jonkin verran itse, mutta määrän kohotessa liian suureksi, eivät solun omat suojamekanismit enää riitä. Tällöin muodostuu tila, jota kutsutaan oksidatiiviseksi stressiksi. 

Auringon säteilyn lisäksi myös muut tekijät, kuten alkoholi ja tupakka kiihdyttävät ihon ikääntymistä. Tupakointia pidetään yhtenä merkittävimmistä ikääntymismuutoksia kiihdyttävistä tekijöistä. Tupakointi vaikuttaa ihoon monella tapaa, muun muassa vähentäen kollageenin muodostumista ja aiheuttaen elastiinin epänormaalia pakkautumista. Tupakoinnin seurauksena ihon sävy muuttuu sameaksi ja harmaaksi ja iholla voidaan havaita enemmän ryppyjä. 

Ikääntymismuutosten ennaltaehkäisyssä pidetään tärkeänä terveellisiä elämäntapoja, ihon kosteuttamista sekä huolellista aurinkosuojausta. Täysin ihon ikääntymistä ne eivät kuitenkaan estä, sillä kuten sanottu, kyse on kudokselle täysin luonnollisesta prosessista. 

Anti-age kosmetiikka

Kauppojen hyllyt ovat täynnä anti-age kosmetiikkaa, joiden luvataan poistavan ikääntymismuutoksia tehokkaasti. Tuotteita löytyy laajasti aina tehotiivisteistä naamioihin ja hoitovoiteisiin. Tyypillisesti nämä tuotteet sisältävät jotain raaka-ainetta tai raaka-aineiden yhdistelmää, jonka on havaittu vaikuttavan ihon ikääntymiseen esimerkiksi kiihdyttämällä kollageenin muodostusta ihossa. Itse asiassa tänä päivänä tunnemmekin useitakin raaka-aineita, joiden teho ikääntymismuutosten hoidossa on voitu todistaa niin in vitro, kuin in vivo tutkimuksissa. Näistä esimerkkeinä toimivat retinoidit ja antioksidantit. 

Esimerkkejä anti-age kosmetiikan raaka-aineista:

• Retinoidit

• Alfahydroksihapot

• L-askorbiinihappo

• E-vitamiini

• Ubikinoni

• B3

Vaikka yksittäisten raaka-aineiden tuloksista on olemassa näyttöä, samaa ei voida sanoa valmiista kosmetiikkatuotteista. Kosmetiikkavalmisteita ei tästä syystä pidetäkään kovinkaan merkittävinä ihon ikääntymismuutoksia vähentävinä tekijöinä, vaikka ne auttavat ylläpitämään ihon hyvää kuntoa ja sitä kautta auttavat pitämään ihon pinnan tasaisena ja kauniina. 

Muut hoitomenetelmät

Kosmeettisten valmisteiden lisäksi markkinoilla on lukuisia tehokkaampina pidettyjä menetelmiä, joiden avulla ikääntymismuutoksia häivytetään. Esimerkiksi esteettinen kirurgia on yleistä ja tehokasta ja kirurgiset toimenpiteet, kuten laskeutuneiden silmäluomien kohotusleikkaukset ovat tänä päivänä hyvinkin tyypillisiä. Myös erilaiset pistoshoidot ja muut menetelmät pitävät suosionsa. 

Ikääntymismuutoksia voidaan hoitaa myös niin kutsuttujen ei-invasiivisten hoitomenetelmien avulla. Tällöin puhutaan muista menetelmistä, kuin kirurgisista menetelmistä. Ei-invasiiviset hoitomenetelmät ovat hyvin suosittuja, sillä niiden toipumisaika on usein lyhyempi, mutta tulokset hyviä. 

Erilaisia ikääntymismuutosten hoitomenetelmiä

• kemialliset kuorinnat ja muut voimakkaat kuorinnat: eri voimakkuuksia: pinnalliset, keskisyvät ja syvät kuorinnat. Kiihdyttävät solujakautumsta ja vaikuttavat ihon vesi- ja kollageenipitoisuuteen. 

• valo- ja laserhoidot: uudistavat ihoa, kiinteyttävät, myös syvien ryppyjen häivyttäminen. Teho riippuu käytettävästä laitteesta ja menetelmästä

• radiofrekvenssi: kiihdyttää kollageenisynteesiä ihossa, pidetään tehokkaana ja turvallisena hoitomenetelmänä

• ultraääni: mikrohieroo kudosta ja kiihdyttää ihon uusiutumista

• mikroneulaus: kiihdyttää ihon uusiutumista ja luonnollista haavan paranemisprosessia

• muut ihoa uudistavat menetelmät

Sopiva hoitomenetelmä valitaan yksilöllisesti ihon kunnon ja asiakkaan toiveiden mukaan. Jotkin menetelmät, kuten syvät kemialliset kuorinnat ovat vain lääkärin tai terveydenhoitoalan ammattilaisten tekemiä. Moni menetelmä vaatii myös useamman hoitokerran tulosten saavuttamiseksi. 

Lopuksi

Ihon ikääntymismuutosten hoitoon on olemassa lukuisia vaihtoehtoja, joskin kaikkien menetelmien tehosta ei ole vahvaa tutkimusnäyttöä. Ikävä kyllä erityisesti ihon ikääntymismuutosten hoitoon suunnattujen tuotteiden markkinointi on välillä harhaanjohtavaa. Koska kysyntää riittää, etsitään ihon ikääntymismuutosten ehkäisyyn jatkuvasti uusia menetelmiä. Esimerkiksi probioottien vaikutuksia ikääntymismuutosten ehkäisyyn tutkitaan aktiivisesti. Onkin mielenkiintoista nähdä, mihin anti-age hoito kehittyy uuden tutkimustiedon myötä.

Hyvänä nyrkkisääntönä ikääntymismuutosten hoidossa on hyvä muistaa ennaltaehkäisyn rooli ja suojata ihoa hyvin auringolta ja huolehtia terveellisistä elämäntavoista. Sopivien tuotteiden ja hoitomenetelmien valinnassa on hyvä kääntyä ammattilaisen puoleen, joka ottaa suosituksissa huomioon yksilöllisesti ihosi tarpeet.

Ihanaa toukokuun alkua!

-Tuuli / Kauneushoitola Isla

Kosmeettinen selluliitti

Kosmeettinen selluliitti on erityisesti naisväestössä hyvin laajasti esiintyvä iho-ongelma. On arvioitu, että kosmeettista selluliittia esiintyisi yli 80 %:lla murrosiän ohittaneista naisista. Luku kuvaa hyvin selluliitin yleisyyttä. Vaikka kosmeettinen selluliitti on kovin yleinen vaiva, pidetään sitä epäesteettisenä ja siitä pyritään pääsemään eroon lukuisin keinoin. Selluliitin hoitoon onkin kehitetty lukuisia erilaisia hoitomenetelmiä ja -tuotteita. Tässä blogijulkaisussa tutustumme tarkemmin selluliitin syntymekanismeihin sekä eri mahdollisuuksiin sen hoidossa.

Kuva: The Health - lehti

Mitä selluliitti on?

Selluliittia kutsutaan myös appelsiini-ihoksi. Nimityksen taustalla on ihomuutoksen ulkonäkö, sillä ihoalueen kuopat muistuttavat hieman appelsiinin kuorta. Selluliittia esiintyy tyypillisesti pakaroiden ja reisien alueella. Toisin kun joskus luullaan, selluliitti ei ole seurausta ylipainolle vaan sitä esiintyy valtaosalla naisista painosta riippumatta. Selluliitin voimakkuus vaihtelee eri henkilöiden välillä. Joillain selluliitti havaitaan vaan puristaessa ihoa, kun taas osalla se on näkyvissä koko ajan. 

Selluliitti ei ole vaarallista, mutta sitä pidetään epäesteettisenä. Sen vuoksi moni pyrkii poistamaan selluliittia erilaisten menetelmien avulla. Markkinoilla onkin laaja valikoima selluliitin hoitoon tarkoitettuja tuotteita ja menetelmiä.

Miksi selluliittia muodostuu?

Selluliitin muodostumisen tarkkaa syytä ei vielä tunneta. Taustalla uskotaan vaikuttavan monen tekijän yhteisvaikutus aina elintavoista geeniperimään asti. Koska selluliitti koskettaa pääasiassa naisväestöä, epäillään myös naissukuhormonin näyttelevän suurta roolia selluliitin muodostumisessa. 

Selluliitti liittyy rasvakudokseen ja sen rakenteen ja toiminnan muutoksiin. Rasvakudoksessa pääasiallisen solutyypin muodostavat rasvasolut, joissa rasvaa säilötään lipidipisaroihin pakattuna energiatuotantoa varten. Rasvasolut jakautuvat kudoksessa lohkoihin, joita kutsutaan lobuloiksi. Rasvasolujen jakautuminen lobuloihin tapahtuu sidekudossäikeistä muodostuneiden sidekudosjuosteiden, septojen avulla.

Selluliitti-iholla on havaittu muutoksia sekä rasvasolujen koossa, että septojen järjestäytymisessä, pituudessa, määrässä ja paksuudessa. Miehillä septojen on havaittu asettuvan rasvakudoksessa noin 45 asteen kulmaan, jolloin ne muodostavat ristikkäisen verkon. Naisilla puolestaan septat asettuvat kohtisuoraan ihon kanssa. Tämän eroavaisuuden uskotaan selittävän ainakin osittain sitä, miksi naisilla esiintyy enemmän selluliittia kuin miehillä.

Septojen asettautumisen lisäksi niitä on havaittu olevan selluliitti-iholla vähemmän ja niitä muodostavien sidekudossäikeiden epäillään lyhenevän ja vetäytyvän, jonka seurauksena selluliitin iho-oireet muodostuvat.  Muutosten septoissa epäillään liittyvän naissukuhormoniin. Nämä useat poikkeavuudet septojen määrässä, asettautumisessa ja paksuudessa ovat vahvistaneet tutkijoiden käsitystä siitä, että niillä on merkittävä rooli selluliitin muodostumisessa. 

Selluliitin hoito

Selluliitin taustatekijöitä tunnetaan vielä varsin huonosti, joka näkyy myös selluliitin hoidossa. Selluliitin hoitoon on olemassa lukuisia erilaisia menetelmiä, mutta menetelmien tuloksista ja tulosten kestosta ei ole vielä kovinkaan paljon näyttöä. Yleisimpiin hoitomenetelmiin kuuluvat eräät pinnalliset hoitotuotteet sekä erilaiset laitehoidot. 

Pinnalliset hoitomenetelmät

• metyyliksantiinit

• retinoidit

• voimakas, aktivoiva hieronta

Pinnallisissa hoitotuotteissa käytetään tyypillisesti metyyliksantiineja (esim. kofeiini) ja retinoideja. Molemmista on olemassa lupaavaa näyttöä ja niillä on tutkimuksissa saatu hyviä tuloksia. Tutkimukset ovat kuitenkin olleet lyhytkestoisia ja pienille tutkimusryhmille toteutettuja, jonka vuoksi niiden tuloksia ei voida pitää kovinkaan yleistettävinä. Lisähaasteen muodostaa se, miten vaikuttavat aineet saadaan imeytymään oikeaan paikkaan ja vaikuttamaan siten halutulla tavalla. Pinnallisia hoitotuotteita ei näistä syistä pidetä kovinkaan vakuuttavana hoitokeinona.

Pinnallisten hoitotuotteiden tehoa voidaan pyrkiä parantamaan voimakkaan, aktivoivan hieronnan avulla. Myöskään hieronnan tehon pitkäaikaisvaikutuksista ei ole olemassa näyttöä, vaikka sillä voidaan saada lyhytkestoisia hyviä tuloksia.

Laitehoidot

• valo- ja laserhoidot

• radiofrekvenssi

• akustinen värähtely

• muut (mm. imunestekiertoa ja verenkiertoa stimuloivat menetelmät)

Pinnallisten tuotteiden lisäksi selluliitin hoitoon käytetään useita energiaan perustuvia laitteita, kuten laserhoitoja, valohoitoa, radiofrekvenssiä tai akustista värähtelyä. Joidenkin radiofrekvenssilaitteiden kohdalla teho selluliitin hoidossa on voitu todistaa kliinisissä kokeissa, mutta tulokset vaihtelevat voimakkaasti käytettävän laitteen mukaan. Laser- ja valohoidoissa energiaa kuljetetaan dermiksen ja subcutiksen alueelle. Kudoksessa kuljetettu energia lämmittää aluetta paikallisesti, stimuloiden kollageenin uudelleenmuodostumista sekä mikroverenkiertoa. 

Markkinoilla on myös lukuisia muita laitteita, joiden avulla selluliittia pyritään poistamaan esimerkiksi vilkastuttamalla alueen imuneste- ja verenkiertoa. Tuloksia voidaan saada myös vastaavien menetelmien avulla, vaikka niidenkin kohdalla näyttö tulosten kestosta on puutteellista.

Voidaan siis todeta, että vaikka erilaisilla laitehoidoilla on saavutettu selluliitin hoidossa lupaavia tuloksia, tulosten kestosta ei ole olemassa näyttöä. Vaikutusten ei näin ollen ajatella olevan kovinkaan pitkäaikaisia. 

Lopuksi

Selluliitin hoitoon ei vielä tunneta pitkäkestoisia tuloksia antavaa hoitomenetelmää. Markkinoilla on kuitenkin lukuisia tehokkaina pidettyjä menetelmiä, vaikka niiden antamien tulosten kestosta ei ole ainakaan vielä tieteellistä näyttöä. Myös aktivoivasta hieronnasta sekä pinnallisista hoitomenetelmistä voi saada hetkellistä apua.

Erilaisten ulkoisten hoitomenetelmien lisäksi selluliitin hoidossa on tärkeä huolehtia riittävästä liikunnasta, terveellisestä ruokavaliosta sekä tupakoinnin välttämisestä. Terveelliset elämäntavat auttavat vähentämään selluliitin määrää, mutta eivät poista sitä kokonaan. Ne ovat kuitenkin tärkeä osa selluliitin hoitoa, sillä esimerkiksi tupakointi voi lisätä selluliitin määrää ja heikentää selluliittihoitojen tuloksia. 

Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan mitä mahdollisuuksia kehittyvät teknologiat tulevat tulevaisuudessa tarjoamaan selluliitin hoitoon!

Ihanaa alkukevättä toivottaen,

Tuuli / Kauneushoitola Isla

Iktyoosi

Ihotauteja esiintyy maailmassa paljon. Toiset ihotaudit, kuten akne ja atooppinen ekseema ovat yleisimpiä ja siten myös paremmin tunnettuja, kun taas toiset harvinaisempia. Sairaudesta riippumatta ihotaudit voivat vaikuttaa voimakkaasti sairastuneen mielialaan ja sosiaaliseen sekä henkiseen hyvinvointiin varsinaisten iho-oireiden lisäksi. Siksi onkin hyvin tärkeää jakaa tietoa erilaisista sairauksista, jotta myös ihotauteihin liittyvää häpeää saataisiin vähennettyä tietoisuuden lisäämisen kautta. Tässä kuussa blogimme aiheena on hieman harvinaisempi ihotauti, iktyoosi. Perehdymme julkaisussa iktyoosin eri alaluokkiin, sairauden taustamekanismeihin sekä hoitomenetelmiin. 

Kuva: Netmeds.com

Mikä on iktyoosi?

Iktyoosi luokitellaan harvinaisiin ihotauteihin. Aiemmin Suomessa siitä on käytetty nimeä “kalansuomutauti”, sillä iho-oireet muistuttavat hieman kalan suomuja. Iktyoosi on ihon sarveistumisen häiriöistä johtuva perinnöllinen sairaus. Ihon ylimmän kerroksen, epidermiksen solujen sarveistuminen on tärkeässä roolissa ihon läpäisyesteen muodostumisessa ja häiriöt siinä voivat johtaa lukuisiin ihomuutoksiin, kuten voimakkaaseen kuivumiseen ja hilseilyyn. Iktyoosi voidaan jakaa alaluokkiin oireiden ja taustamekanismien perusteella. Oireiden voimakkuus voi vaihdella voimakkaasti hyvin haastavista ja jopa hengenvaarallisista oireista huomattavasti lievempiin ja helppohoitoisiin oireisiin.

Iktyoosin taustalla on tunnistettu yli 50 erilaista geenimutaatiota. Kaikkiin sen alatyyppeihin kuuluu ihon sarveistumisen häiriö, joka voi aiheutua solujen poishilseilyn häiriintymisestä, keratiinisynteesin häiriintymisestä, sarveissolukerroksen muodostumisen häiriöistä tai sarveissolukerroksen lipidien, eli rasva-aineiden järjestäytymisen häiriintymisestä. Eri taustatekijät johtavat samankaltaisiin oireisiin, ihon paksuuntumiseen ja suomumaiseen hilseilyyn. 

Iktyoosin alaluokat

Iktyoosi voidaan jakaa lukuisiin eri alaluokkiin oirekuvan sekä taustamekanismien perusteella. Alaluokkia on monia ja tässä julkaisussa tutustumme niistä muutamaan.

Ichthyosis vulgaris, eli “tavallinen iktyoosi”

Ichthyosis vulgaris, eli tavallinen iktyoosi on yleisin ja lievin iktyoosin alaluokka. Suomessa sitä esiintyy noin joka 300. - 500. ihmisellä, eli sitä voidaan pitää suhteellisen harvinaisena sairautena. Muiden iktyoosien tavoin, myös tavallinen iktyoosi on perinnöllinen. Vanhemman sairastaessa iktyoosia, on lapsella noin 50 % riski periä sairaus. 

Ichtyosis vulgariksen oireisiin kuuluu…

• ihon kuivuus

• kuiva, jauhomainen hilseily

• punoitus

• ihorikot

• keratosis pilaris olkavarsien ja reisien alueella

• kämmenten ja jalkapohjien ihon paksuuntuminen

Tavallinen iktyoosi on usein voimakkaimmillaan lapsilla ja rauhoittuu iän myötä, erityisesti murrosiän jälkeen. Siihen on yhdistetty filaggriiniproteiinin mutaatio, joka vaikuttaa myös osalla atooppista ekseemaa sairastavilla. Onkin suhteellisen yleistä, että samalla henkilöllä on sekä iktyoosi, että atooppinen ekseema. Tärkeä eroavaisuus iktyoosin ja atooppisen ekseeman välillä on se, että iktyoosi ei kutise. 

X-kromosominen iktyoosi

X-kromosominen iktyoosi on jo huomattavasti tavallista iktyoosia harvinaisempi. Se koskettaa lähinnä miehiä. X-kromosomisen iktyoosin oireet alkavat jo vastasyntyneellä, jolla ensi oireina on muutaman elinpäivän iässä alkanut ihon hilseily. Oireet kehittyvät hilseilystä suomumaiseksi, usein harmahtavaksi tai tummemmaksi sarveistumisen häiriöksi. X-kromosomisen iktyoosin taustalla vaikuttaa tietty geenimuutos, joka vaikuttaa ihon läpäisyesteen muodostumiseen ja sarveissolukerroksen solujen poishilseilyn häiriintymiseen. Solujen poishilseilyn häiriintymisen seurauksena iho paksuuntuu voimakkaasti. 

X-kromosominen iktyoosi on perinnöllinen sairaus. Sen hoidossa tärkeässä roolissa on ihon kosteuttaminen ja pehmittäminen erilaisten pehmittävien ja kevyesti kuorivien aineiden avulla. Hyväksi havaittuja aineita ovat esimerkiksi urea, maitohappo sekä glykolihappo. Aikuisilla X-kromosomisen iktyoosin hoidossa voidaan käyttää myös retinoideja. Erilaisten hoitomenetelmien avulla pyritään hillitsemään oireita, mutta valitettavasti oireet ovat elinikäisiä, vaikka voivatkin helpottaa ajan ja hoidon avulla. 

Lamellaarinen iktyoosi

Lamellaarinen iktyoosi kuuluu iktyoosin harvinaisempiin muotoihin. Edellä mainittujen tavoin, myös lamellaarinen iktyoosi on perinnöllinen. Sen oireet alkavat heti vastasyntyneellä. Ensioireena on kireä, kiiltävä, läpinäkyvä kalvo, joka peittää koko vastasyntyneen. Vastasyntynyttä peittävän kolloidikalvon lisäksi oireena saattaa olla silmäluomien ja huulten kääntymistä ulospäin. Kalvo irtoaa ensimmäisten viikkojen aikana. Sen alla koko kehoa peittävät tyypillisesti suurikokoiset ja väriltään tummat suomut. Suomujen koko ja väri vaihtelee sen mukaan, kuinka voimakkaita oireet ovat. Oireisiin liittyy tyypillisesti myös ihon kutina, kipu, jäykkyys ja paksuuntuminen, jotka voivat johtaa muihin haasteisiin, kuten liikkuvuuden ja tuntoaistin heikentymiseen. Myös muut komplikaatiot kuten kuulon aleneminen, silmäoireet, kynsimuutokset, kasvun häiriöt sekä lämmönsäätelyn häiriöt ovat mahdollisia. Ymmärrettävästi oireilla on hyvin suuri merkitys sairastuneen elämänlaatuun. Oireita pyritään helpottamaan kosteuttavien, pehmittävien ja miedosti kuorivien aineiden sekä sisäisten lääkitysten avulla.  

Autosomaalinen dominantti epidermolyyttinen iktyoosi

Autosomaalinen dominantti epidermolyytinen iktyoosi on muiden iktyoosien tavoin perinnöllinen ja harvinainen ihotauti, jonka taustalla vaikuttaa ihon sarveistumisen häiriö. Myös siinä ensioireet ilmenevät jo vastasyntyneellä. Autosomaalisessa dominantissa epidermolyyttisessä iktyoosissa vastasyntyneelle muodostuu rakkuloita sekä ihon hilseilyä. Rakkulat kehittyvät edelleen kellertäviksi ja rusehtaviksi, paksuuntuneiksi ihoalueiksi.  Rakkulamuodostus vähenee jonkin verran ajan kanssa, mutta liikasarveistuminen eli ihon paksuuntuminen pahenee. Tyypillisiin oireilualueisiin luetaan taivealueet, kaula, vatsa ja pakarat. Ihon paksuuntumisen ja rakkuloiden lisäksi oireisiin voi kuulua myös kutina, paha haju, kynsimuutokset sekä infektiot. Autosomaalisen dominantin epidermolyyttisen iktyoosin kohdalla pehmentävistä ja kevyesti kuorivista aineista ei ole hoidossa huomattu olevan juurikaan hyötyä.

Iktyoosin hoito

Eri alaluokkien kuvauksista kävikin jo ilmi itsehoidon merkitys, jonka rooli korostuu erityisesti lievemmin oireilevien iktyoosien kohdalla. Ihoa on tärkeää hoitaa päivittäin kosteuttavilla ja  pehmittävillä sekä lievästi ihon pintaa kuorivilla hoitovoiteilla. Tyypillisesti kotihoidossa käytetään perusvoiteita tai muita vastaavia hoitovoiteita. Esimerkiksi ureaa sisältäviä hoitovoiteita pidetään hyvänä vaihtoehtona hoidossa. Lääkäri määrää itsehoidon ohelle tarvittaessa sisäisesti tai ulkoisesti käytettäviä lääkehoitoja. Osalla iktyoosia saattaa helpottaa auringon UV-säteily, joskaan ei kaikilla. 

Koska kuluneiden vuosien aikana olemme oppineet iktyoosin synty- ja taustamekanismeista paljon, on myös hoitomenetelmien kohdalla odotettavissa kehitystä. Kiinnostavana ja potentiaalisena hoitolinjana pidetään biologisia lääkkeitä, joiden käytön uskotaan lisääntyvän iktyoosin hoidossa tulevina vuosina. Lupaavia näyttöjä biologisista lääkkeistä iktyoosin hoidossa on saatu. 

Lopuksi

Vaikka iktyoosi onkin harvinaisempi ihotauti, voi sillä olla hyvin laaja-alaisia vaikutuksia sairastuneen elämään. Lievempien oireiden kohdalla on tärkeää muistaa ihon päivittäinen hoito ja haastavimmissa oireissa kääntyä ihotautilääkärin puoleen mahdollisten lääkinnällisten hoitolinjojen kartoittamiseksi. Suomessa toimii lisäksi  Iktyoosiyhdistys Ry, josta saa arvokasta vertaistukea iktyoosiin. Vertaistuen merkitys ihotautien kohdalla on hyvin tärkeää, joten kannattaa ehdottomasti tutustua järjestöjen toimintaan ja osallistua erilaisiin vertaistuellisiin tapahtumiin. 

Iktyoosi ei lievemmissä muodoissa estä kosmetologilla käyntiä, joskin ammattilainen huomioi aina ihon sarveistumisen häiriöitymisen valitesaan tuotteita ja hoitomenetelmiä. Ennen hoidon aloitusta käymme yhdessä läpi oireilun historiaa ja sitä, miten ihonhoitotuotteet ovat aiemmin vaikuttaneet ihoon. Autamme lisäksi ihon kotihoidossa sopivien tuotteiden valinnassa ja hoitorutiinin suunnittelussa. 

Voit aina olla meihin yhteydessä, mikäli kaipaat apua ihonhoitoon liittyvissä teemoissa tai mietit kosmetologille tulemista, mutta ajatus vielä jännittää. Otamme aina huomioon yksilöllisesti ihosi, aiemman hoitohistorian, mahdolliset lääkinnälliset hoidot sekä ennen kaikkea Sinun tarpeesi ja toiveesi. Älä siis jää ihosi kanssa yksin <3

-Tuuli / Kauneushoitola Isla

Haavan paraneminen ja arvet

Helmikuussa blogimme puolella käsitellään tärkeää aihetta, joka on meille kaikille varmasti tuttu. Aiheenamme on nimittäin haavan paraneminen ja ihon arpeutuminen. Jokainen meistä on elämänsä aikana enemmän tai vähemmän kolhinut itseään ja saanut ihovaurioita, haavoja. Tässä julkaisussa tutustumme siihen, miten haavan paraneminen tapahtuu ja miten prosessia on mahdollista tukea. Lisäksi käymme läpi arpien hoitoon olemassa olevia erilaisia hoitomenetelmiä. Antoisia lukuhetkiä!

Ihovaurion korjaus - miten haava paranee?

Ihollamme on lukuisia elimistön hyvinvoinnin kannalta tärkeitä tehtäviä. Yksi näistä tehtävistä on elimistön suojaaminen ympäristötekijöiltä. Iho muodostaa mekaanisen esteen ympäristön ja elimistön välillä, estäen näin ympäristön haittatekijöiden, kuten mikrobien pääsyn elimistöön. 

Iskut, naarmut, viillot ja muut vastaavat osumat rikkovat ihon ja aiheuttavat ihovaurion, eli haavan. Jotta iho pystyy turvaamaan suojaustehtävänsä, on sen kyettävä korjaamaan vaurio mahdollisimman nopeasti. Tämän vuoksi haavan paraneminen onkin pitkälle kehittynyt prosessi, johon osallistuu moni tekijä, kuten tulehdus, solujakautuminen ja sidekudoksen muodostuminen. 

Haavan paraneminen voidaan jakaa neljään vaiheeseen, hemostaasiin, tulehdukseen, proliferaatioon sekä haavan kypsymiseen. 

Vaihe 1: Hemostaasi

Haavan paranemisen ensimmäisessä vaiheessa, hemostaasissa ihovaurion alueelle muodostuu hyytymä. Hyytymän muodostumiseen osallistuvat pääsääntöisesti verihiutaleet ja -solut sekä säikeinen valkuaisaine nimeltään fibriini, jotka yhdessä muodostavat hyytymän ja sulkevat haavan. Haavan sulkemisen lisäksi hyytymä suojaa aluetta mikrobeilta, auttaa varastoimaan vaurioalueelle myöhemmissä vaiheissa tarvittavia kasvutekijöitä ja toimii alueelle kulkeutuvien leukosyyttien ja fibroblastien kiinnityspintana. 

Vaihe 2: Tulehdus

Hemostaasin jälkeen haavan paraneminen etenee seuraavaan vaiheeseen, tulehdukseen. Tulehdus alkaa muutamassa tunnissa ihovaurion syntymisen jälkeen, muun muassa vaurioituneiden solujen vapauttamien kasvutekijöiden sekä sytokiinien vaikutuksesta. Tulehduksen tärkeänä tehtävänä on suojata ja puhdistaa haava-aluetta. Tulehdusvaihe kestää noin kolme päivää. 

Vaihe 3: Proliferaatio

Tulehduksessa tulehdussolut vapauttavat kemokiineja ja sytokiineja, jotka aktivoivat haavan paranemisen kolmannen vaiheen, proliferaation. Proliferaatio voi viedä jopa viikkoja ja se koostuu useista eri vaiheesta.

Alussa haava-alue peitetään, jonka jälkeen sinne aletaan muodostaa väliaikaista sidekudosta. Myös vaurioituneen alueen verisuonia uudismuodostetaan, jotta ravinteiden kuljetus alueelle saataisiin palautettua. Verisuonten uudismuodostus on merkittävässä roolissa alueen paranemisen kannalta ja sitä säädelläänkin tarkasti. Kaiken muun lisäksi proliferaatiovaiheessa tärkeitä soluväliaineen materiaaleja tuottavien solujen, fibroblastien lisääntymistä kiihdytetään. 

Vaihe 4: Uudelleen muodostuminen / haavan kypsymisvaihe

Proliferaation jälkeen haavan paraneminen etenee neljänteen vaiheeseen, uudelleen muodostumiseen, joka voi kestää jopa vuoden ajan. Uudelleen muodostumisessa vaurioituneelle ihoalueelle tuotetaan muun muassa tyypin 1 kollageenia ja elastiinia. Säikeet järjestäytyvät alueelle niin, että ne muodostavat lujaan rakenteen, arven.

Arpi on ihohaavan seuraus, eli sen muodostuminen haava-alueelle on täysin normaalia. Muodostunut arpikudos ei kuitenkaan vastaa rakenteeltaan, eikä toiminnaltaan alkuperäistä kudosta. 

Mikäli haavan paraneminen häiriintyy, voi seurauksena olla liiallisen arpikudoksen muodostuminen. Arven liikakasvua esiintyy harvemmin pinnallisten haavojen paranemisen seurauksena, vaan niitä tavataan tyypillisesti syvempien haavojen kohdalla. Arven liikakasvuun luetaan hypertrofinen arpi sekä keloidi. Nämä kaksi sekoittuvat helposti toisiinsa, mutta niiden erottaminen on tärkeää oikeiden hoitomenetelmien valinnan kannalta. Arven liikakasvulla voi olla merkittäviä esteettisiä, toiminnallisia sekä elämänlaatua heikentäviä vaikutuksia.

Hypertrofinen arpi

• muodostuu haava-alueelle

• kiinteä, kohonnut muutos

• syntyy nopeasti, 1-3 kuukaudessa

Keloidi

• muodostuu haava-aluetta ympäröivälle alueelle

• syntyy hitaasti (jopa vuosia)

• yleisiä esiintymisalueita ovat kaula, rintakehä, hartiat, yläselkä, alavatsa ja korvalehdet

Arven liikakasvun taustamekanismeja tunnetaan vielä huonosti. Vallitsevan käsityksen mukaan taustalla vaikuttaa dermiksen tulehdusreaktio, jonka vuoksi vaurioalueelle vaeltaa runsaasti tulehdussoluja sekä fibroblast soluja. Runsaan tulehdussolujen ja fibroblastien määrän uskotaan aiheuttavan kiihtynyttä kollageenin ja uudisverisuonten muodostusta. Keloiditaipumuksen on huomattu olevan perinnöllinen, mutta yksittäisiä geenimuutoksia ei ole tunnistettu 

Arpien hoito

Kuten sanottu, arvet voivat aiheuttaa kantajalleen merkittävää esteettistä ja toiminnallista haittaa sekä heikentää elämänlaatua. Niiden hoitoon onkin kehitetty runsaasti erilaisia hoitomenetelmiä, joskin monenkaan menetelmän vaikutuksia ei ole pystytty todistamaan tutkimuksissa. Arven liikakasvun hoidossa on hyvä kääntyä terveydenhuollon ammattilaisen puoleen, sillä niiden hoito on vaativaa ja yksilöllistä. Arven liikakasvua hoidetaan mieluiten erikoissairaanhoidon puolella.

Niin sanottujen tavallisten arpien hoitoon käytettyjen menetelmien teho perustuu tyypillisesti siihen, että ihoalueelle aiheutetaan kontrolloitu vaurio, joka johtaa kollageenisynteesin lisääntymiseen. Kontrolloidun vaurion tekeminen auttaa uudistamaan aluetta ja sitä kautta häivyttämään arpia. 

Voimakkaammat arpihoidot, kuten dermabraasiot sekä keskisyvät ja syvät kemialliset kuorinnat ovat lääkärin tekemiä. Kosmetologit tekevät miedompia käsittelyitä muun muassa kemiallisilla kuorinnoilla, mikroneulauksella sekä muilla menetelmillä. Myös uudet laserteknologiat ovat laajentaneet arpien hoidon mahdollisuuksia paljon. 

Erilaisia menetelmiä on siis lukuisia ja sopiva hoitomenetelmä valitaan aina yhdessä ammattilaisen kanssa. Hoitoon vaikuttaa nimittäin moni yksilöllinen tekijä, kuten arven koko, syvyys, sijainti, lääkitykset ja sairaudet ja ihon väri. 

Yleisiä arpihoitoja

• laser

• kemialliset kuorinnat

• dermabraasiot

• silikonigeelit ja -levyt 

• painetekstiilihoito

• laserhoito

• timanttihionta

• mikroneulaus

Arpien itsehoito ja ehkäisy

Tuoreiden arpien hoidossa on hyvä muistaa kaksi vaihetta:

1. Huolellinen ja riittävä kosteutus

2. Aurinkosuojaus

Arven kypsymistä tuetaan kosteuttamalla ihoa runsaasti useamman kerran päivässä. Voidetta levitetään reilu kerros hierovin liikkein. Lisäksi arpi on tärkeä suojata auringolta huolellisesti, sillä ihoalueen suojamekanismit eivät toimi normaalisti. Itsehoidon pääasiallisena tarkoituksena on tukea vaurioituneen ihoalueen paranemisprosessia.

Syvempien haavojen ja palovammojen hoitoon saat aina yksilölliset ja perusteelliset ohjeet terveydenhuollon hoitohenkilökunnalta. Näitä ohjeita on syytä noudattaa huolellisesti, jotta ihoalue arpeutuisi mahdollisimman siististi. Esimerkiksi palovammojen ja muiden suurempien arpien hoidossa tukena on monesti toimintaterapeutti, joka suunnittelee ja neuvoo itsehoidon kanssa. 

Jo olemassa olevien arpien hoitoon löytyy kosmetiikkamarkkinoilta paljon tuotteita, joiden luvataan parantavan arven ulkonäköä ja ehkäisevän arpien muodostumista. Ikävä kyllä väittämien tueksi on olemassa vain vähän kliinistä dataa, eikä väittämiä pidetä kovinkaan vakuuttavina. Kosmetiikan vaikutuksia arven paranemiseen on haastava tutkia, sillä paranemiseen vaikuttaa niin moni tekijä, että yksin kosmetiikkatuotteen vaikutuksia on vaikea arvioida. 

Arpien hoitoon liittyviin kosmetiikkaväittämiin kannattaa siis suhtautua varauksella. Parhaana mahdollisena hoitona pidetään arpien ennaltaehkäisyä. Tämän vuoksi esimerkiksi aknen hoidossa olisi tärkeä puuttua oireisiin mahdollisimman nopeasti. 

Lopuksi 

Muista, että voit aina konsultoida ammattilaista, mikäli arvet ja niiden hoito mietityttää. Kaikki ihon parissa toimivat ammattilaiset auttavat mielellään ja ohjaavat eteenpäin, mikäli eivät itse kykene tarjoamaan apua. Älä siis jää huolesi kanssa yksin!

Ihanaa helmikuuta!

-Tuuli / Kauneushoitola Isla

Keratosis pilaris

Ihanaa alkanutta vuotta 2023! Vuosi 2023 tuo mukanaan paljon uutta myös meille Kauneushoitola Islaan. Tänään lanseerasimme jo liki kaksi vuotta työn alla olleen, kauneudenhoitoalan ammattilaisille suunnatun täydennyskoulutusalustan, Isla Educationin. Isla Education tarjoaa kauneudenhoitoalan ammattilaiselle mahdollisuuden kehittää ammatillista osaamistaan tutkittuun tietoon perustuvissa koulutuksissa. Lisää Isla Educationista voit lukea täältä. 

Vaikka kaikkea uutta tapahtuukin, pysyvät kuukausittaiset blogijulkaisumme osana arkeamme. Tammikuussa käsittelemme hyvin monia koskettavaa ihotautia, keratosis pilarista. Tulevan vuoden aikana tulemme käsittelemään myös monia muita ihotauteja, joista osa saattaa olla suuremmalle yleisölle vielä vieraita.  Lisäksi syvennymme eri ihonhoidon teemoihin ja uusiin löytöihin jo tutuksi tulleiden ihotautien parissa. Muistathan, että voit aina myös lähettää meille aihetoiveita esimerkiksi sosiaalisen median kanaviemme kautta.

Keratosis pilaris - mikä se on?

Keratosis pilaris tunnetaan Suomessa myös nimellä sarveistapit. Kyseessä on hyvin yleinen häiriö, joka oireilee tyypillisesti olkavarsien ja reisien alueella. Oireet vaihtelevat alatyypin mukaan, mutta tyypillinen oire on karvatupen poikkeuksellisen sarveistumisen aiheuttamat pienet, karheat tukkeumat. Sarveistappi onkin hyvin kuvaava nimi muutoksille. Iho tuntuu alueella karheammalta ja sarveistapit erottavat kosketettaessa selvästi. Oireet eivät ole vaarallisia, mutta muutamalla prosentilla ne ovat häiritsevän voimakkaita. Sarveistumisen lisäksi keratosis pilarikseen liittyy tyypillisesti eryteema, eli epänormaali punoitus. 

Ihomuutosten taustalla vaikuttaa keratinosoitumisen häiriö, jonka seurauksena karvatupen tiehyet, eli ulostuloaukot tukkeutuvat. Olkavarsien ja reisien lisäksi oirealueena voi olla myös jokin muu alue, kuten kasvot. Keratosis pilaris puhkeaa tyypillisesti ensimmäisen kahdenkymmenen elinvuoden aikana ja voimistuu murrosiässä. Monella oireet helpottavat tai jopa häviävät täysin murrosiän jälkeen, kun taas osalla oireet jatkuvat tai voimistuvat. 

Taustamekanismit

Keratosis pilariksen synty- tai taustamekanismeja ei vielä tunneta täysin. Sen on havaittu olevan perinnöllinen, vaikka yksittäisiä geenimutaatioita ei vielä olla kyetty liittämään muutoksiin. Myös yhteys atooppiseen ekseemaan, iktyoosiin sekä kuivaihoisuuteen on tehty. Atooppisen ekseeman vuoksi ihon sarveistumiseen liittyvän proteiinin, filaggriiniproteiinin on epäilty liittyvän myös keratosis pilarikseen. Filaggriini on yksi epidermiksen merkittävistä rakenneproteiineista ja sen mutaatiot aiheuttavat ihon läpäisyesteen heikentymistä.

Atooppisessa ekseemassa osalla potilaista on havaittu kyseisen proteiinin muutoksia, jonka seurauksena ihon sarveistuminen on häiriöitynyt. Kuten atooppisessa ekseemassa, myös keratosis pilariksessa kuitenkin vain osalla potilaista on havaittu filaggriiniproteiinin mutaatioita. Filaggriiniproteiini ei siis selitä muutoksia kaikilla potilailla.

Atooppisen ekseeman, iktyoosin ja kuivaihoisuuden lisäksi myös muita korrelaatioita on havaittu. Oireiden pahenemiseen on voitu liittää ylipaino, diabetes, raskaus, menopaussi sekä A-vitamiinin puutos. Lisäksi alhainen ilmankosteus pahentaa monella oireita.

Dataa sekä jo olemassa olevan datan kriittistä analyysiä on vielä liian vähän, jotta keratosis pilariksen syntymekanismeista, taustatekijöistä tai yhteyksistä muihin sairauksiin voitaisiin tehdä vielä vahvoja johtopäätöksiä. Tutkimusten perusteella varmaksi tiedetään vasta se, että kyseessä on talirauhasen ja karvatupen muodostaman yksikön häiriö. 

Hoito

Kuten taustamekanismienkin, myös keratosis pilariksen hoidon kohdalla on vielä epävarmuutta, eikä täysin parantavaa hoitomenetelmää tunneta. Tärkeänä osana hoitoa pidetään ihon kosteuspitoisuudesta huolehtimista. Kosteutus on tärkeää, sillä ihon kuivumisen on huomattu lisäävän oireita. Ihoa kosteutetaan pehmentävillä hoitovoiteilla, joita levitetään iholle runsaasti aamuin illoin ja aina pesun jälkeen. Kosteutuksen lisäksi oireita voidaan mahdollisesti vähentää keratolyyttisillä aineilla, erilaisilla kuorinnoilla, retinoideilla tai miedoilla pinnallisilla steroideilla. 

Ihoa pehmentävät ja kevyesti kuorivat aineet voivat helpottaa sarveistappien määrää ja voimakkuutta, mutta punoitukseen ne eivät vaikuta. Punoituksen hoitoon voidaan käyttää kuuriluontoisesti keskivahvoja kortisonivoiteita tai kalsineuriinin estäjävoiteita. Lääkevoiteista keskustellaan aina hoitavan lääkärin kanssa. Lisäksi kemialliset kuorinnat ja laserhoidot muodostavat potentiaalisen hoitolinjan keratosis pilariksen hoidossa.

Lopuksi

Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka keratosis pilaris onkin hyvin yleinen ihohäiriö, siitä tiedetään vielä kovin vähän. Kotihoidossa oireita voi lievittää hyvällä, päivittäisellä kosteutuksella. Moni hyötyy pehmentävistä hoitovoiteista, jotka sisältävät ureaa sekä keratoyyttisiä aineita, kuten salisyylihappoa. Hoitovoidetta tulee levittää aina runsaasti. Lisäksi sarveistuppeja voidaan hoitaa kuorinnan avulla. 

Mikäli oireet tuntuvat voimakkaasti häiritseviltä, on hyvä kääntyä ammattilaisen puoleen. Kauneushoitoloissa oireita voidaan hoitaa esimerkiksi kemiallisten kuorintojen avulla, joista voi olla apua myös punoitukseen. Lisäksi kosmetologi voi auttaa sopivien hoitotuotteiden valinnassa. Myös lääkärin puoleen on hyvä kääntyä oireiden häiritessä voimakkaasti, sillä hoidossa voidaan kokeilla reseptivoiteita, kuten keskivahvoja kortisonivoiteita. 

Jäämme seuraamaan, mitä uudet tutkimustulokset tulevat meille näyttämään keratosis pilariksesta. Toivon mukaan syntymekanismien parempi tuntemus tulee osoittamaan meille uusia, tehokkaita hoitomenetelmiä jo pian!

Mikäli kaipaat apua keratosis pilariksen hoitoon, älä epäröi olla meihin yhteydessä. Autamme mielellämme! <3

Ihanaa alkuvuotta!

-Tuuli / Kauneushoitola Isla

8 myyttiä aknesta

Ihonhoitoon ja kosmetiikan käyttöön liittyy paljon myyttejä ja uskomuksia. Erityisen paljon luotettavuudeltaan kyseenalaisia väittämiä näkee erilaisiin iho-ongelmiin ja -tauteihin liittyen. Joulukuussa käsittelemme blogin puolella hyvin yleiseen ihotautiin, akneen liittyviä uskomuksia ja myyttejä. Julkaisun lähteinä on mm. tunnettujen aknetutkijoiden Zoubouliksen, Katsambasin ja Kligmanin teos “Pathogenesis and Treatment of Acne and Rosacea” sekä ihotautien ihonhoidosta runsaasti julkaisuja kirjoittanut ihotautilääkäri Zoe Draeloksen teos “Cosmeceuticals”. 

Akneen, kuten moneen muuhunkin ihotautiin liittyy voimakas epätoivo, jonka vuoksi moni sairastava haluaa kokeilla erilaisia hoitomenetelmiä perinteisen lääkehoidon lisäksi. Vaihtoehtoisia hoitomenetelmiä on tarjolla runsaasti ja netti pursuaa erilaisia vinkkejä ja niksejä aknen kotihoitoon. Vinkit voivat alkuun kuulostaa hyvin loogisilta, mutta taustalla on tyypillisesti hyvin puutteellinen tai jopa olematon tutkimusnäyttö. 

Myytit ja uskomukset elävät tutkimustiedon puutteesta huolimatta sitkeästi niin potilaiden, kuin hoitohenkilökunnankin keskuudessa. Esimerkiksi eräässä Kreikassa toteutetussa tutkimuksessa aknepotilaista jopa 62,3 % epäili aknen aiheuttajana olevan jokin tietty ruokavalio ja 42,4 % oli siinä uskossa, että aknen aiheutti huono hygienia. 

Tässä julkaisussa tutustumme seitsemään hyvin yleiseen myyttiin ja käymme läpi niiden taustoja. Suosittelemme lämpimästi lukemaan myös aikaisemmat kirjoituksemme aknesta, jotta saat laajemman käsityksen sairauden monimuotoisuudesta ja sen taustalla vaikuttavista tekijöistä.

Myytti 1: Merkintä “ei komedogeeninen” tai “ei aknegeeninen” tuotteessa kertoo, että tuote ei aiheuta tai pahenna aknea

Markkinointiväittämät ylipäätään ovat haastava aihepiiri. Eri väittämät on helppo ymmärtää väärin, vaikka niitä valvotaankin tarkasti. Juurikin väittämät “ei-komedogeeninen” tai “ei-aknegeeninen” ovat erityisen haastavia, sillä valmistajan ei tarvitse todistaa väitettä. Alunperin kyseiset markkinointiväittämät on kehitetty, jotta saataisiin luotua mielikuva aknea hillitsevästä tai vähentävästä kosmetiikasta. Olen avannut tarkemmin komedogeenisyyden käsitettä blogin puolella talirauhasta käsittelevässä julkaisussa. 

Ainesosien komedogeenisyyttä, eli taipumusta lisätä komedojen (musta- ja valkopäiden) määrää iholla on testattu sekä ihmisillä, että eläimillä. Tyypillisesti testaamiseen on käytetty kanin korvaa, sillä sen iho muistuttaa ihmisen ihoa. Kanin korvalla tehtyjä tutkimuksia ei kuitenkaan pidetä kovinkaan luotettavina, sillä ihon rakenne poikkeaa yhteneväisyyksistä huolimatta liikaa ihmisen ihosta. Edes ihmisille tehdyt kokeet eivät aukottomasti todista jonkin aineen olevan komedogeeninen, sillä vaihtelua tuloksissa seuraa jo pelkästään eri laboratorioiden väleillä, yksilöistä ja ihoalueista puhumattakaan. 

Tutkimushaasteiden lisäksi markkinointiväittämien kannalta ongelmallista on se, että moni kosmetiikkavalmistaja perustaa väittämät yksittäisten ainesosien testituloksille, valmiin lopputuotteen sijaan.  Tämä on hyvin harhaanjohtavaa sillä testaus pitäisi tehdä aina lopputuotteella. Yksittäisen raaka-aineen perusteella esimerkiksi komedogeenisyyttä on mahdotonta arvioida luotettavasti. 

“Ei komedogeeninen” ja “ ei aknegeeninen” markkinoinväittämät eivät siis takaa, että tuote ei voisi aiheuttaa tukkeutumista tai akneoireilun pahenemista, eikä niille kannata antaa liikaa painoarvoa tuotevalintoja tehdessä. 

Myytti 2: Mineraaliöljy on komedogeeninen, eli se lisää komedojen muodostumista

Mineraaliöljy on hyvin yleinen ainesosa kosmetiikassa. Sen suosio perustuu ainesosan monikäyttöisyyteen sekä edulliseen hintaan. Mineraaliöljyn käyttö on kuitenkin herättänyt paljon keskustelua kuluneina vuosina, juurikin sen potentiaalisen komedogeenisyyden vuoksi. On yleinen myytti, että mineraaliöljy tukkisi ihoa ja lisäisi komedojen muodostumista ja, että sen käyttöä pitäisi ehdottomasti välttää akneiholla. Väite voi aiheuttaa paljon hämmennystä, sillä mineraaliöljyä löytyy monesta kosmetiikkatuotteesta aina apteekin perusvoiteista lähtien. 

Mineraaliöljy mainitaan monella “komedogeeniset ainesosat” listalla, joten ei ole ihme, että sen käyttö huolettaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että komedogeenisiä ainesosia kuvaavat listat ovat hyvin vanhoja, eikä niitä enää pidetä kovinkaa suuressa painoarvossa. Ja kuten mainittu, komedogeenisyys tulisi arvioida lopputuotteen, ei yksittäisen ainesosan perusteella. Mineraaliöljyä ei siis tarvitse pelätä sen enempää, kuin muitakaan ainesosia. 

Myytti 3: Glykolihappo pienentää ihohuokosten kokoa

Nykypäivänä paljon käytetystä trendiraaka-aineesta, glykolihaposta kuulee ajoittain väittämän, että se pienentäisi ihohuokosten kokoa. Valitettavasti ihohuokosten kokoa ei voida muuttaa kosmetiikan avulla. Sen sijaan huokosia voidaan häivyttää huolehtimalla ihon pinnan pehmeydestä esimerkisi erilaisten kuorivien ainesosien, kuten glykolihapon avulla. Glykolihappo ei siis pienennä huokosia. Vesiliukoisuuden vuoksi sen on vaikea päästä imeytymään huokoseen, jonka vuoksi sen vaikutus kohdistuu lähinnä ihon pintaan. 

Rasvaliukoiset hapot, kuten salisyylihappo, puolestaan pääsevät  imeytymään rasvaliukoiseen talirauhaseen, mutta nekään eivät kykene vaikuttamaan rauhasen fyysiseen kokoon. On siis tärkeä ymmärtää ero siinä, että rauhasen varsinaista kokoa ei voida kosmetiikalla muuttaa. Sen sijaan voimme keskittyä häivyttämään niitä huolehtimalla ihon pinnan kunnosta.

Myytti 4: Puhtaan ihon saavuttaa vain monimutkaisella ja monivaiheisella ihonhoitorutiinilla

Ihonhoitoon on olemassa lukuisia erilaisia lähestymistapoja aina minimalistisesta “puhdistus ja kosteutus”-hoitorutiinista 20 vaiheiseen rutiiniin. Eri lähestymistapojen kannattajat saattavat suositella voimakkaasti omaa hoitorutiiniaan. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa näkee aina ajoittain jonkun väittävän oman hoito-ohjelmansa olevan paras apu aknen hoitoon, koska se on auttanut häntä itseään. Näin ei ikävä kyllä todellisuudessa ole, sillä emme tunne hoitorutiinia, joka olisi kaikille “se oikea”.

20-vaiheinen pitkä ihonhoitorutiini ei siis välttämättä ole yhtään parempi, kuin yksinkertainen rutiini. Itseasiassa se voi joskus olla jopa haitallinen. Esimerkiksi Japanissa ihonhoito on monivaiheista ja sisältää useita tuotteita ja silti japanilaiset ovat kuitenkin kuvanneet tutkimuksissa toistuvasti ihoaan hyvin herkäksi. Lisäksi maassa atooppisen ekseeman määrä on kasvanut dramaattisesti. Vaikka tarkkaa syytä ei vielä varmaksi tiedetä, on eräs hypoteesi se, että runsas kosmetiikan käyttömäärä voisi vaikuttaa asiaan. 

Mitä tulee myyttiin puhtaasta ihosta, se ei siis pidä paikkaansa. Ihonhoitorutiini rakennetaan yksilöllisesti, ihon tarpeita kuunnellen.

Myytti 5: Aknen aiheuttaa vääränlainen ruokavalio

Hippokrates sanoi “olkoon ruoka lääkkeesi ja lääke ruokasi”. Kuluneen vuosikymmenen ajan ruokavalioon ja sen terveydellisiin vaikutuksiin on kiinnitetty paljon huomiota ja ihmisillä on yleisesti hyvä käsitys ravinnon ja terveyden välisestä yhteydestä. Myös kaupalliset tahot ovat vaikuttaneet voimakkaasti ihmisten käsityksiin ravinnosta. 

On hyvin yleinen ajatus, että aknen syy löytyisi ruokavaliosta ja moni kaipaakin lääkäriltä apua juuri ruokavalion korjaamiseen. Tutkimuksissa on yritetty selvittää, minkälainen ruokavalio olisi paras ja erilaisia näkemyksiä on paljon. Valitettavasti vakuuttavat tutkimukset puuttuvat, jotka tukisivat jonkin tietyn ruokavalion auttavan aknen hoidossa. 

On havaittu, että aknea esiintyy enemmän moderneissa yhteisöissä, kuin ei-länsimaisissa yhteisöissä. Eräs tutkimusryhmä vietti lähes 30 vuotta hoitaen Inuiitteja, jotka olivat siirtymässä moderniin elämään. Aknea ei esiintynyt alussa kenelläkään hoidettavista, mutta moderniin elämään siirtymisen jälkeen ihotaudin yleisyys nousi samalle tasolle, kuin länsimaissa. Muitakin vastaavia tutkimuksia on. Eräässä tutkimuksessa verrattiin Kenian, Zambian ja Etelä-Afrikan kyliä, ja havaittiin että kyseisillä alueilla esiintyi huomattavasti vähemmän aknea, kuin UK:ssa ja USA:ssa.

Yksi hypoteesi siihen, että ei-länsimaistuneilla alueilla esiintyy vähemmän aknea liittyy ympäristötekijöihin, erityisesti matala glykeemiseen ruokavalioon. Ruokavaliota ei kuitenkaan voida syyttää varmasti, sillä myös muilla tekijöillä suljetuimmissa yhteisöissä voi olla vaikutusta aknen esiintyvyyteen.  Ruokavalion merkitystä on siis tutkittava vielä lisää, ennen yleistettävien väittämien tekemistä. 

Lisää tutkimusnäyttöä tarvitaan myös muista ruokavalioon liittyvistä vinkeistä, kuten maidon välttämisestä. Maitotuotteiden ja aknen välistä korrelaatiota on tutkittu paljon. Vuonna 1949 Robinson raportoi 1925 potilasta, jotka pitivät ruokapäiväkirjaa ja havaitsi, että maito oli yleisin aknelehahduksiin liitetty ruoka-aine. Myös muita samaan tulokseen viittaavia tutkimuksia on tehty, joista osa ovat huomattavasti tuoreempia. 

Tutkijat ovat tehneet hypoteeseja muun muassa siitä, että oireiden paheneminen liittyisi hormonien ja bioaktiivisten molekyylien esiintymiseen maidossa. On siis mahdollista, että tietyt maidon sisältämät kemialliset aineet voivat säädellä komedogeenisiä tekijöitä, kuten kasvuhormonia ja androgeenia. Tutkimukset ovat kuitenkin huteralla perustalla, eikä väittämää voida osoittaa varmasti todeksi. 

Maidon lisäksi suklaa, rasvainen ruoka ja sokeripitoiset ruoat liitetään usein akneen. Niiden korrelaatiota on kuitenkin tutkittu yllättävän vähän ja tehdyt tutkimukset ovat olleet pieniä ja valvomattomia. Tutkimustulokset ovat osoittaneet vähän tai ei lainkaan yhteyttä kyseisten ruoka-aineiden vaikutuksesta akneen. Vaikka tämä onkin sitkeässä pysyvä myytti, ei yksittäisiä ruoka-aineita olla kyetty liittämään akneen. 

Aihepiirinä ruokavalio ja akne on hyvin ristiriitainen ja haastava. Lähtökohtaisesti tutkimusnäyttö ruokavalion vaikutuksista on kuitenkin vielä niin vähäistä, että virallisia suosituksia ruokavalioon liittyen ei ole annettu.

Myytti 6: Aknen taustalla on huono hygienia

Huono hygienia on yksi sitkeimmin akneen liitetty myytti. Moni luulee, että avo- ja umpikomedot ovat täynnä likaa, vaikka näin ei todellisuudessa ole. Mustapään musta pinta ei johdu liasta, vaan lipidien, eli rasva-aineiden hapettumisesta sekä mahdollisesti melaniinijäänteistä. 

Myös ihon öljyisyyden luullaan johtuvan huonosta hygieniasta ja hoituvan pesemisellä, vaikka öljyisyyden taustalla ei ole liian vähäinen pesu, vaan kiihtynyt talituotanto. Ihon pinnalla olevan öljyisyyden poispeseminen ei siis vaikuta aknen patogeneesiin. 

Kyseessä on ikivanha myytti ja tänä päivänä tiedämme, että akne ei liity henkilön hygieniaan. Ikävä kyllä edelleen joskus kuulee aknea sairastavan henkilön joutuneen hygieniaan viittaavan kommentoinnin kohteeksi. Tämä kertoo myytin elävän yhä valitettavan sitkeästi.

Myytti 7: Meikki pahentaa aknea

Meikki pahentaa aknea - myytti istuu edelleen syvässä ja joskus jopa lääkärit erehtyvät väittämään näin. Kyseessä on vanha uskomus, joka on jäänyt ajoilta, jolloin värikosmetiikka oli hyvin erilaista. Tänä päivänä värikosmetiikka on kehittynyt paljon, eikä sitä enää pidetä haitallisena akneiholle. Sen sijaan peittomeikkausta pidetään jopa hyödyllisenä itsetunnon näkökulmasta. Meikkituotteiden valinnassa kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen ja muistaa puhdistaa iho aina huolellisesti päivän päätteeksi.

Myytti 8: Ihoa kannattaa puhdistaa mekaanisesti myös kotona 

Instagramissa ja Tiktokissa leviää paljon videoita, joissa ihoa puhdistetaan komedorautojen (“ihomatorautojen”) avulla. Lisäksi kyseisiä työvälineitä näkyy enenevissä määrin myytävänä päivittäistavarakaupoissa. Niiden käyttöä ei kuitenkaan voi suositella kotiin, sillä pahimmillaan väärällä tekniikalla komedoraudalla voidaan aiheuttaa ihohuokosten pysyvää laajenemista, ihon arpeutumista sekä hiusverisuonten laajenemista. Lisäksi somealustoilla näkyvillä videoilla tekniikka on usein väärä, joten niistä ei missään nimessä kannata ottaa mallia. 

Kannattaa siis jättää komedorauta kaupan hyllylle ja suunnata sen sijaan koulutetulle ammattilaiselle mekaaniseen ihonpuhdistukseen, jossa iho valmistellaan puhdistukseen oikein ja puhdistus suoritetaan oikealla ja turvallisella tekniikalla.

Lopuksi

Kuten jo alussa todettiin, akneen liittyvät myytit kuulostavat hyvin loogisilta ja ovat siksi niin uskottavia. Ilman luotettavaa tutkimusnäyttöä, emme kuitenkaan voi pitää niitä totuuksina. Ihotaudit, kuten akne ovat hyvin haastavia ja moniulotteisia sairauksia, joka vaikuttaa myös hoitoon. Hoidossa huomioidaan yksilöllisesti eri tekijät ja opitaan tunnistamaan oman ihon kuntoon vaikuttavia tekijöitä. 

Mikäli kaipaat vinkkejä tai apua akneihon hoitoon, älä epäröi olla meihin yhteydessä! <3

Ihanaa alkanutta joulukuuta!

-Tuuli / Kauneushoitola Isla

Käsiekseema

Marraskuu on tuonut mukanaan pakkaspäiviä, joka näkyy monella meistä myös käsien ihossa. Sen vuoksi otammekin tänään blogissa käsittelyyn hyvin yleisen ihotaudin, käsiekseeman. Tämä jopa 10 % väestöä koskettava ihotauti voi oireilla monin eri tavoin, jonka vuoksi sekä sen diagnosointi, että hoito voi olla hyvinkin haastavaa. Käsiekseeman hoidon kannalta merkittävää on tunnistaa taudin oireiden puhkeamisen syyt, joita voi olla monia. 

Kädet altistuvat joka päivä erilaisille kemikaaleille, vedelle, vaihteleville sääolosuhteille ja monelle muulle. Ei siis ole ihmekään, että käsien ihon oireilu on hyvin yleistä. Ihon oma suojauskyky ei nimittäin aina kykene suojautumaan näiltä ihoa koettelevilta tekijöiltä, jonka seurauksena iho vaurioituu ja erilaiset ekseemaoireet puhkeavat. 

Käsiekseemaa esiintyy enemmän naisilla ja sille altistaa märkätyö, runsas hankaus, atooppinen ekseema, psoriaasi sekä kosketusallergiat. Yleistä on, että taustalla ei vaikuta vain yksi yksittäinen tekijä, vaan kyse on monen tekijän summasta. Käsiekseeman oireiden kesto vaihtelee ja sillä on taipumus olla toistuva. Arviolta noin puolet käsiekseemoista kehittyvät krooniseksi ja oireet voivat jatkua jopa useiden vuosien ajan tai puhjeta uudelleen pitkienkin terveiden jaksojen jälkeen. 

Monimuotoinen käsiekseema

Käsiekseema voi oireilla hyvin eri tavoin eri henkilöillä. Vastaavasti myös oireiden aiheuttajia on paljon erilaisia. Käsiekseemat voidaan luokitella joko aiheuttajan tai oireiden mukaan. Aiheuttajan perusteella käsiekseema voidaan jaotella kolmeen eri luokkaan: 

• ulkosyntyiset käsiekseemat (ärsytyskosketusihottuma, allerginen kosketusihottuma, proteiinikosketusihottuma)

• sisäsyntyiset käsiekseemat (atooppiseen ekseemaan liittyvä käsiekseema, krooninen vesikulaarinen tai hyperkeratoottinen käsiekseema)

• muut käsiekseemat

Ulkosyntyisiin käsiekseemoihin kuuluvaa ärsytyskosketusihottumaa pidetään käsiekseemoista yleisimpänä. Se oireilee tyypillisesti käden selkäpuolella, sormenväleissä sekä ranteiden alueella hilseilynä ja punoituksena. Oireet alkavat ihon altistuessa toistuvasti ihoa ärsyttäville tekijöille, kuten toistuvalle ihon kastumiselle, pesuaineiden ja kemikaalien käytölle tai jatkuvalle suojahanskojen käytölle. 

Allergisessa kosketusihottumassa ekseemaoireet aiheuttaa jokin allergeeni. Allergia voi olla viivästynyt tai välitön, joka vaikuttaa siihen miten nopeasti oireet alkavat altistuksen jälkeen. Viivästyneen allergisen kosketusihottuman aiheuttavat tyypillisesti kumi- tai muovikemikaalit, säilöntäaineet, hajusteet tai metallit. Välittömässä allergisessa kosketusihottumassa allergeeni puolestaan on tyypillisesti eläin- tai kasviperäinen valkuaisaine. Mikäli valkuaisaineelle altistuminen jatkuu, voi välitön allerginen kosketusihottuma kehittyä proteiinikosketusihottumaksi.

Sisäsyntyisiin käsiekseemoihin luetaan atooppiseen ekseemaan liittyvä käsiekseema sekä krooninen vesikulaarinen tai hyperkeratoottinen käsiekseema. Ensimmäisenä mainittu atooppiseen ekseemaan liittyvä käsiekseema on yleinen erityisesti aikuisiällä. Tyypillisiä ekseeman esiintymisalueita käsissä ovat sormenpäät, kynsivallit, sormivälit sekä kämmenet. 

Atooppista ekseemaa sairastavat ovat myös alttiimpia käsien ärsytysekseemalle, jota pidetään pitkäkestoisena sairautena. Krooninen vesikulaarinen tai hyperkeratoottinen käsiekseema voidaan jakaa vallitsevan oireen mukaan eri alatyyppeihin. Vallitsevana oireena voi olla esimerkiksi ihon punoitus, ihorikot, ihon paksuuntuminen tai rakkulat. Oireet ilmaantuvat usein puuskittain.

Aiemmin kuvattujen käsiekseemojen lisäksi käsien alueella voi esiintyä myös muita ihotauteja, psoriaasia, palmoplantaarista pustuloosia sekä punajäkälää. Myös käden sienitulehdus on mahdollinen, joskin harvinainen. 

Aiheuttajan lisäksi käsiekseemat voidaan luokitella oireiden ja ekseeman ulkonäön perusteella. Oireiden perusteella käsiekseeman alaluokkiin kuuluvat muun muassa…

• krooninen halkeileva käsiekseema

• toistuvasti rakkuloiva käsiekseema

• hyperkeratoottinen käsiekseema

• sormenpäiden ekseema

• sormiväliekseema

• läiskäeskeema

Tyypillisiä käsiekseeman oireita ovat punoitus, hilseily, nesterakkulat, vesikellot, kutina ja karsta. Oireet voivat olla hyvin erilaisia eri henkilöiden välillä, eikä yksin oireiden perusteella voida päätellä ekseeman syytä. 

Käsiekseeman hoito

Käsiekseemaan ei ole olemassa yksioikoista hoitostandardia, taustatekijöiden ja oireiden ollessa niin moninaisia. Hoito on kuitenkin hyvin tärkeää, sillä mikäli käsiekseemaan ei puututa nopeasti, on sillä riski muuttua krooniseksi. Käsiekseema luokitellaan krooniseksi, mikäli oireet kestävät yli 3 kuukautta tai toistuvat usein. Hoidon nopea aloitus parantaa hoitoennustetta. Mikäli iholle siis ilmestyy käsiekseemaan viittaavia oireita, kannattaa niihin suhtautua vakavuudella.

Käsiekseeman hoidossa tärkeimpänä osana pidetään ennaltaehkäisyä. Erityisen tärkeää ennaltaehkäisy on ammateissa ja työympäristöissä, joissa on tunnetusti korkeampi riski saada käsiekseema. Korostunut riski käsiekseemaan on ammateissa, joissa kädet altistuvat toistuvasti vedelle, suojakäsineille ja kemikaaleille. Esimerkiksi terveydenhuollossa, ravitsemusalalla, kampaamoissa ja kauneushoitoloissa sekä puhtaanapitopalveluissa työskentelevillä käsiekseeman riskiä pidetään kohonneena. Näissä ammateissa ennaltaehkäisyä voidaan tehdä suojaamalla käsiä parhaan mukaan erilaisilta kemikaaleilta suojakäsineillä. 

Käsiekseeman ehkäisyä lainsäädännön sekä työolojen avulla kutsutaan ensimmäisen asteen ennaltaehkäisyksi. Ennaltaehkäisyyn kuuluu olennaisesti myös käsien oikeaoppisen suojaamisen ohjeistus sekä tiedotus käsiekseemasta ja sen oireista sekä hoidosta. 

Suojauksesta huolimatta iholle voi puhjeta ekseemaoireita, jolloin oireisiin on tärkeä puuttua nopeasti. Ihonhoito on olennainen osa käsiekseeman hoitoa ja siihen syvennymme tarkemmin seuraavassa kappaleessa. Ihonhoidon lisäksi tärkeän osan hoitoa muodostavat erilaiset lääkinnälliset hoitomenetelmät. Ekseemaa hoidetaan pääasiallisesti keskivahvoilla tai vahvoilla kortisonivoiteilla. Hoitoon voidaan myös tarvittaessa yhdistää sisäisiä lääkevalmisteita tai UV-valohoitoa.  

Käsiekseeman hoidossa suojaamisen lisäksi tärkeää on välttää oireita laukaisevia tekijöitä. Käsiekseeman kohdalla on siis hyvin tärkeää tunnistaa oireita aiheuttava tekijä esimerkiksi ärsyttävä aine tai allergeeni, jotta sitä osataan välttää. Käsiekseeman ollessa ärsytyskosketusihottumaa, oireet paranevat usein hyvin nopeasti ärsykkeen välttämisen jälkeen. Oireet kuitenkin puhkeavat helposti uudelleen, ihon altistuessa ärsykkeelle. 

Ihonhoito ja käsiekseema

Käsiekseeman kohdalla myös ihonhoidossa on huomioitava tiettyjä seikkoja. Ensinnäkin ammateissa, joissa iho on alttiimpi käsiekseemalle, suositellaan välttämään yleisimpiä kosmetiikan allergeeneja ja ihoa ärsyttäviä ainesosia. Voimakkaasti hajustettujen, hankaavien tai kuorivien tai muuten voimakkaasti aktivoivien tuotteiden sijaan iholle suositellaan käyttämään ihon läpäisyestettä vahvistavia hoitovoiteita. 

Ihon läpäisyesteen vahvistamista pidetään yhä enenevissä määrin kiinnostavana lähestymistapana käsiekseeman hoidossa. Hyvinvoiva läpäisyeste nimittäin auttaa estämään allergeenien ja ihoa ärsyttävien aineiden imeytymistä. Hoitovoiteen valinta on kuitenkin tärkeää, sillä jotkin voiteet voivat häiritä ihon läpäisyesteen toimintaa ja siten jopa lisätä ärsyttävien aineiden imeytymistä. 

Tutkimukset eri ainesosien ja formuloiden vaikutuksista ihon läpäisyesteeseen ovat vielä kesken, eikä yhtä “oikeaa” tuotekoostumusta ole. Alustavasti on havaittu, että humektantteja, kuten glyseriiniä ja ureaa sisältävät voiteet tukevat ihon läpäisyestettä paremmin kun voiteet, jotka eivät sisällä lainkaan humektantteja. Vaurioituneen ihon hoidossa iho voi myös hyötyä korkean lipidipitoisuuden omaavista pehmentävistä ainesosista. Suojaava tuote sisältää runsaasti emollienttejä, eli ihoa pehmentäviä ainesosia. Tuotteen olisi siis hyvä sisältää sekä kosteutta sitovia aineita, eli humektantteja, että ihoa pehmentäviä aineita.

Tärkeää hoitovoiteen käytössä on se, että voidetta lisätään iholle useasti ja runsaasti. Ammateissa, joissa iho on alttiimpi käsiekseemalle, suositellaan voidetta lisäämään useasti myös työpäivän aikana. 

Kosteutuksen lisäksi käsiekseeman kohdalla myös puhdistus vaikuttaa voimakkaasti ihon kuntoon. Jatkuva peseminen, kuivaaminen ja altistuminen peseville pinta-aktiivisille ainesosille voi vaurioittaa ihoa ja laukaista käsiekseeman oireet. Pesuneste olisikin hyvä vaihtaa hellävaraiseen tuotteeseen, erityisesti jos käsiä on pestävä usein. Käsien jatkuvan pesemisen ja desinfioinnin seurauksia on tutkittu paljon erityisesti terveydenhuollon ammattilaisilla. Tutkimuksissa on yritetään aktiivisesti löytää tehokkaista menetelmiä, jotka eivät rasittaisi ihoa niin voimakkaasti. 

Olennaista käsiekseeman kohdalla on siis ihon hellävarainen hoito. Koska taustalla vaikuttaa usein ihon kohtaama rasitus, ihon kuoriminen ja hankaaminen sekä liian vahvat tuotteet voivat ärsyttää ihoa herkästi enemmän. Ihon läpäisyestettä vahvistavat, mahdollisimman vähän yleisiä allergeeneja sisältävät tuotteet ovat siis hyvä lähtökohta. 

Muista suojata käsiä hyvin:

• suojaa käden kosteudelta suojakäsineiden avulla. Käytä suojakäsineiden alla puuvillakäsineitä

• kosteuta ihoa säännöllisesti

• vähennä saippuapesua

• vältä tekijöitä, joiden huomaat ärsyttävän ihoa

• käytä öisin puuvillahanskoja

On myös hyvä pitää mielessä käsiekseeman ennaltaehkäisyn merkitys. Vaikka käsien iho ei olisikaan oireillut, kannattaa ekseeman mahdollisuus pitää mielessä ja pyrkiä suojaamaan ihoa hyvin. 

Muistathan, että meiltä saat paljon ohjausta myös käsien ihonhoitoon. Kaikki käsihoitomme voimme toteuttaa hyvin herkästi reagoivalle iholle sopivilla tuotteilla ja samalla antaa ohjeita ihon kotihoitoon. Käsiekseemankaan kanssa ei siis tarvitse jäädä yksin <3

-Tuuli / Kauneushoitola Isla

Ihotautien lääkinnällisen hoidon vaikutukset ihonhoitoon

Ihanaa alkanutta lokakuuta! Tällä kertaa aiheenamme blogissa on ihotautien lääkinnällisten hoitomenetelmien vaikutukset ihonhoitoon. Ihotautien hoidossa käytetään laajasti erilaisia lääkevalmisteita sekä niiden yhdistelmiä. Hoitava lääkäri suunnittelee lääkehoidon yhdessä asiakkaan kanssa, ottaen huomioon muun muassa ihotaudin alatyypin sekä iho-oireiden voimakkuuden ja laajuuden. Toisin kuin joskus luullaan, ei lääkehoito suinkaan estä kosmetiikan käyttöä vaikka tiettyjä ihonhoidon rajoitteita se voikin asettaa. Itse asiassa oikeaoppisella ihon kotihoidolla voidaan jopa hillitä lääkevalmisteiden aiheuttamia sivuvaikutuksia, kuten ihon kuivumista, kutinaa sekä ihoärsytyksiä. 

Yleistä ihotautien lääkinnällisestä hoidosta

Ihotautien hoidossa käytetään laajasti erilaisia lääkinnällisiä hoitomenetelmiä. Osa valmisteista ovat ulkoisesti käytettäviä paikallishoitovalmisteita ja toiset puolestaan sisäisesti käytettäviä valmisteita. Tarvittaessa käyttöön voidaan ottaa myös muita hoitomenetelmiä, kuten laser- ja valohoitoja tai jopa kirurgisia toimenpiteitä. Hoito kuitenkin usein aloitetaan perinteisellä lääkehoidolla.
Monen ihotaudin hoidossa käytetään niin sanottua yhdistelmähoitoa, jolloin käytössä on sekä ulkoisesti, että sisäisesti käytettävä valmiste. Hoitoa muokataan tarvittaessa jakson aikana parhaan hoitovasteen saavuttamiseksi. Sopivaa hoitoa ei siis välttämättä löydetä heti ensimmäisellä yrittämällä, sillä kuten sanottu ihotaudit ovat hyvin yksilöllisiä. Lääkehoidon alussa voidaankin tarvita kärsivällisyyttä. On tärkeää, että lääkehoidosta ja sen mahdollisesta keskeytyksestä konsultoitaisiin aina hoitavaa lääkäriä, että kuuri ei jäisi turhaan kesken ja, että hoidossa voidaan tarvittaessa kokeilla toista valmistetta tai menetelmää. 

Miten nämä erilaiset hoitomenelmät sitten vaikuttavat ihonhoitoon? 

Atooppinen ekseema 

Atooppisessa ekseemassa hoidossa käytetään tyypillisesti ulkoisia lääkevalmisteita, kortisonivoiteita tai kalsineuriinin estäjävoiteita. Molemmat rauhoittavat tulehdusta ja muodostavat tehokkaan hoitolinjan atooppisen ekseeman hoidossa. 

Lääkevoiden käyttö ei estä kosmetiikkatuotteiden käyttöä, mutta muutama seikka on tärkeä huomioida. Ensinnäkin, lääkevoiteet levitetään puhtaalle ja kuivalle iholle. Lääkekuurin aikana lääkevoide siis levitetään iholle heti puhdistuksen jälkeen. Tämän jälkeen iholle voidaan vielä levittää hoitovoide, joskin joissain tapauksissa levityksen välillä on pidettävä taukoa. Esimerkiksi kortisonivoiteiden jälkeen muiden tuotteiden levittämiseen on pidettävä vähintään tunnin tauko. Sama pätee myös osaan kalsineuriinin estäjävoiteista. Esimerkiksi Protopic-lääkevoiteen kohdalla kosteusvoiteiden ja hoitonesteiden käytöstä on pidettävä kahden tunnin tauko ennen ja jälkeen lääkevoiteen levitystä. Tarkista siis aina lääkevoiteen pakkausselosteesta, kuinka pitkä tauko levityksessä on pidettävä. 

Ihon huolellinen kosteuttaminen kosteusvoiteiden avulla on tärkeässä osassa atooppista ekseemaa ylipäätään, mutta se auttaa myös vähentämään lääkevoiteiden mahdollisia sivuvaikutuksia, kuten kirvelyä ja kutinaa. Kosteutuksen avulla pyritään vahvistamaan ihon läpäisyestettä, mikä ehkäisee ihoärsytysten muodostumista sekä lisää ihon kosteuspitoisuutta. Iholle levitetään hoitovoidetta runsaasti aamuin illoin ja aina pesun jälkeen, huomioiden kuitenkin lääkevoiteen asettamat mahdolliset rajoitukset. 

Toinen hyvin tärkeä asia lääkehoitojen yhteydessä on aurinkosuojaus, sillä jotkin valmisteet, kuten kalsineuriinin estäjävoiteet aiheuttavat valoherkkyttä. Tämä tarkoittaa sitä, että iho on käytön aikana herkempi auringon säteilylle, jonka vuoksi on erityisen tärkeää suojata iho hyvin aurinkosuojavoiteiden ja vaatteiden avulla. 

Atooppisen ekseeman hoitoon voidaan tarvittaessa yhdistää myös sisäisiä lääkehoitoja tai valohoitoa. UV-valohoidoissa UV-säteily vähentää tulehdusprosessia, mikä helpottaa niin kutinaa kuin muitakin oireita. Valohoidon aikana on tärkeä välttää muuta auringonvalossa oleskelua. Sivuvaikutuksena saattaa esiintyä ihon kuivumista, jota voidaan hoitaa kosteuttavalla, hajusteettomalla voiteella. Suositeltavaa on valita jakson ajaksi perusvoide käyttöön. 

Akne 

Moni kokee aknen hoidon turhauttavaksi, sillä hoitovasteen saavuttaminen voi viedä viikkoja tai jopa kuukausia. Tästä syystä moni jättää hoitojakson kesken liian aikaisin, eikä hoitovastetta saavuteta. 

Aknen kohdalla hoidossa käytetään usein ulkoisia tai sisäisiä lääkehoitoja tai niiden yhdistelmiä. Hoitosuunnitelmaan vaikuttaa olennaisesti aknen alatyyppi, eli se millaisia ihomuutoksia iholla esiintyy. Ulkoisesti käytettävät lääkevoiteet levitetään puhtaalle ja kuivalle iholle. Toisin kuin atooppisen ekseeman hoitoon käytettävien lääkevalmisteiden kohdalla, aknen lääkevoiteiden jälkeen iholle voidaan tyypillisesti levittää kosteusvoide heti lääkevoiteen imeydyttyä. 

Lääkevoide levitetään kaikille ihoalueille, joissa aknea on esiintynyt, ei siis vaan alueille joissa esiintyy muutoksia levityshetkellä. Lääkevoiteiden yleinen sivuvaikutus on ihon punoitus ja kuivuminen. Oireita voidaan lievittää kosteusvoiteden avulla. Sivuvaikutukset helpottavat tyypillisesti jonkin ajan kuluttua ihon tottuessa lääkevoiteeseen. Jos sivuvaikutukset tuntuvat alkuun liian voimakkailta, voidaan ihoa totuttaa alussa voiteeseen pesemällä se pois muutaman tunnin kuluttua levityksestä. Lääkevoiteita suositellaan käyttämään oireiden loppumiseen saakka. 

Yleisiä aknen hoidoon käytettäviä lääkevoiteita ovat retinoidit, bentsoyyliperoksidi, atselaiinihappo sekä antibioottivoiteet. Osa lääkevoiteista voi aiheuttaa valoherkkyyttä. 

Aknen sisäisessä lääkehoidossa käytetään tyypillisesti tertasykliiniryhmän antibiotteja. Tetrasykliiniryhmän antibiootit voivat aiheuttaa joidenkin lääkevoiteiden tavoin valoherkkyyttä, jonka vuoksi aurinkosuojaus hoidon aikana on erityisen tärkeää.

Hoidossa voidaan kääntyä tarvittaessa isotretinoiini puoleen, mikäli muilla hoitomenetelmillä ei saavuteta tuloksia tai, jos akne on hyvin vaikealaatuinen. Isotretinoiini on hyvin paljon keskustelua herättävä lääkevalmiste, mutta on hyvä muistaa, että se on valmisteena ainoa joka tutkitusti vaikuttaa kaikkiin aknen taustatekijöihin. Lisäksi se on ainoa lääkevalmiste joka tutkitusti ehkäisee aknen uudistumista.

Vaikka isotretinoiini onkin tehokas hoitomuoto, on sillä paljon sivuvaikutuksia. Ihonhoidon kannalta merkittäviä ovat ihon voimakas kuivuminen, valoherkkyys, ihon oheneminen, ihon herkkyys ja kutina. Hoidon aikana, eikä sen jälkeen iholle saa tehdä voimakkaita kuorivia hoitoja. Tähän luetaan myös karvanpoisto. Voimakkaita, kuorivia hoitoja vältetään vielä 6 kk hoidon päättymisen jälkeen. 

Yleisestikin aknen lääkehoidon yhteydessä kannattaa suosia hellävaraisia, kosteuttavia ja vahvistavia hoitomenetelmiä ja tuotteita. Ihon liiallinen kuoriminen tai peseminen ei ole tarpeen ja se voi jopa lisätä ihoärsytyksen määrää. 

Psoriaasi 

Psoriaasissa tärkeässä roolissa on kotihoito ja siihen liittyvä säännöllinen perusvoiteen käyttö. Kotihoito ei kuitenkaan useinkaan riitä yksinään ja siksi hoitoon yhdistetään erilaisia lääkinnällisiä hoitomenetelmiä oireiden laajuuden ja voimakkuuden mukaan. Hoitoon liitetään tyypillisesti ulkoisesti käytettäviä lääkevoiteita. Lääkevoiteeksi voidaan valita usein nopeatehoinen, tulehdusta rauhoittava ja solujakautumista hillitsevä kortisonivoide. 

Kortisonivoidetta käytetään atooppisen ekseeman tavoin kuuriluontoisesti. Kuuriluontoisuus on tärkeää, sillä kortisonivoide voi aiheuttaa ihon ohenemista ja kollageenin rappeutumista. Kortisonivoiteen lisäksi hoidossa voidaan käyttää D-vitamiinivoiteita, jotka sopivat kortisonivoiteista poiketen myös pitkäaikaiseen käyttöön. Paksuja hilseläiskiä voidaan myös pyrkiä ohentamaan salisyylihappovoiteiden avulla.

Joidenkin psoriaasin hoitoon käytettävien lääkevoiteiden jälkeen on pidettävä taukoa ennen kosteusvoiteen levitystä. Esimerkiksi kortisonivoiteen jälkeen iholle ei saa levittää muita tuotteita tuntiin lääkevoiteen levityksestä. Muista tarkistaa aina pakkausselosteesta valmistekohtaiset ohjeet, jotta lääkehoidon teho ei kärsi. Kosteusvoiteen käyttö on kuitenkin tärkeää myös lääkehoidon aikana sillä sen avulla saadaan ehkäistyä lääkevoiteiden aiheuttamia ihoärsytyksiä ja vahvistettua ihon luonnollista suojaa. 

Psoriaasi voi vaatia tehokkaampien hoitomenetelmien käyttöönottoa. Sisäisiin hoitomenetelmiin kuuluvat A-vitamiinijohdokset, metotreksaatti, siklosporiini sekä biologiset lääkkeet. Psoriaasin hoidossa käytetyt lääkevalmisteet ovat voimakkaita ja voivat aiheuttaa sivuvaikutuksia, kuten ihon kuivumista. Hoidon aikana ihoa kannattaa kosteuttaa runsaasti ja välttää voimakkaita ihonhoitotuotteita ja -menetelmiä. Osa valmisteista saattaa aiheuttaa myös valoherkkyyttä, eli huolellinen aurinkosuojaus on tärkeää. 

Ruusufinni

Myös ruusufinnissä on useita erilaisia alatyyppejä, joita hoidetaan eri tavoin. Eri oireisiin käytettävät lääkevoiteet siis vaihtelevat paljon alatyypin mukaan. Punoituksen ja tulehduksen rauhoittamiseen voidaan käyttää esimerkiksi metronidatsolia tai atselaiinihappoa. Molemmat voivat erityisesti hoitojakson alussa aiheuttaa ihoärsytystä. Lisäksi metronidatsoli herkistää ihoa UV-säteilylle, eli aurinkosuojaus on tärkeää sen käytön aikana. Tyypillisesti lääkevoiteen jälkeen iholle voi levittää imeytymisen jälkeen kosteusvoidetta. Kotihoidossa on kuitenkin vältettävä ihoa tukkivia ja muuten ruusufinni-iholle sopimattomia kosmetiikkatuotteita. Lisää tietoa ruusufinnin kosmetiikkavalinnoista löydät täältä. 

Punoituksen hillitsemiseen voidaan käyttää myös esimerkiksi brimonidiinitartraattia, joka supistaa verisuonia ja vähentää sitä kautta punoitusta. Siihen liittyy yleisinä sivuvaikutuksina muun muassa punoitusta ja kutinaa. Lääkevoide levitetään puhtaalle iholle. Muuta kosmetiikkaa saa levittää iholle vasta, kun lääkevoide on imeytynyt. 

Ruusufinnin papuloiden hoitoon voidaan käyttää esimerkiksi ivermektiiniä, jota esimerkiksi Soolantra valmiste sisältää. Hoidon alussa oireet voivat pahentua hetkellisesti, mutta rauhoittuvat usein noin viikossa. Kosmetiikkavalmisteita voi käyttää iholle, mutta vasta lääkevoiteen imeydyttyä. 

Sisäisesti ruusufinnin hoidossa käytetään muun muassa tertasykliiniryhmän lääkkeitä. Jotkin sisäisesti käytettävistä lääkkeistä voivat aiheuttaa valoherkkyyttä. Niiden käytön aikana on siis tärkeä muistaa suojata iho huolellisesti auringolta aurinkosuojavoiteiden ja vaatteiden avulla. Herkästi reagoivan ihon aurinkosuojauksessa suositellaan tyypillisesti valitsemaan fysikaalisia aurinkosuoja-aineita sisältäviä tuotteita.

Kaiken kaikkiaan ruusufinnin hoidossa kannattaa suosia hyvin hellävaraisia ja minimalistisia tuotteita, sillä iho reagoi herkästi myös kosmetiikkaan. Voimakkaat anti-age tuotteet, puhdistavat tuotteet, kuten myös paksut, kalvon muodostavat tuotteet on hyvä jättää hyllylle. 

Yhteenveto

Kaiken kaikkiaan eri ihotautien lääkinnällisen hoidon yhteydessä on ihonhoidossa hyvä muistaa muutama asia. Iho saattaa hoidon alussa ärtyä, erityisesti tiettyjen lääkevoiteiden vaikutuksesta. Näin ei kuitenkaan aina ole ja usein oireet myös helpottavat ihon totuttua lääkevoiteeseen. Lääkekuuria ei siis välttämättä ole tarpeellista keskeyttää. Jos asia vaivaa, on keskeyttämisen sijaan hyvä ottaa yhteys hoitavaan lääkäriin ja suunnitella yhdessä hoidon jatkosta. 

Useiden lääkevoiteiden käytön yhteydessä voidaan käyttää myös kosteusvoidetta ja esimerkiksi kosteuttavaa kasvovettä, mutta levityksen välillä on pidettävä tyypillisesti hieman taukoa. Tarkemmat lääkevoidekohtaiset ohjeet löytyy aina valmisteen pakkausselosteesta. Ohjeita on tärkeä noudattaa, jotta hoitovoide ei vaikuta lääkkeen tehoon. Lääkevoide levitetään puhtaalle ja kuivalle iholle. Koska iho voi olla kuivempi ja ärtyneempi lääkehoidon aikana, kannattaa turhan voimakkaita pesuaineita välttää. Myöskään voimakkaille kuorinnoille tuskin on tarvetta hoitojaksojen aikana. 

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisempänä on korostunut aurinkosuojauken tarve. Moneen lääkevalmisteeseen liittyy valoherkistyminen, jonka vuoksi suojauksesta on pidettävä erityisen hyvää huolta. 

Lääkehoito ei estä täysin kosmetologin tekemiä hoitoja, mutta se voi vaikuttaa hoitomenetelmien ja tuotteiden valintaan. Erityisesti voimakkaasti ihoa ohentavat lääkevalmisteet vaikuttavat siihen, mitä hoidon aikana voidaan tehdä. Toisaalta kosteuttavat ja vahvistavat hoitomenetelmät voivat olla hyödyksi ja helpottaa sivuvaikutuksia. Muista siis aina kertoa hoitavalle kosmetologillesi, mikäli käytät jotain lääkevalmistetta tai olet juuri lopettanut valmisteen käytön. 

Mikäli kaipaat lisää vinkkejä, älä epäröi olla yhteydessä! Autamme mielellämme <3

-Tuuli / Kauneushoitola Isla

Ihoon imeytyminen

Syyskuussa käsittelemme blogissamme kosmetiikan ainesosien imeytymistä ihoon. Ensi kuulemalta ihoon imeytyminen saattaa kuulostaa yksinkertaiselta ja nopeasti käsitellyltä aiheelta, mutta todellisuudessa se on hyvin monimutkainen kokonaisuus. Tässä julkaisussa käymme läpi aineen imeytymisen perusperiaatteita sekä eri keinoja, joita kosmetiikamaailmassa käytetään imeytymisen tehostamiseen.  

Miksi kosmetiikan ainesosien halutaan imeytyvän ihon pintaa syvemmälle?

Moni kosmetiikan ainesosa vaikuttaa ihon pinnalla ihon sarveissolukerroksen rakenteisiin. Esimerkiksi tietyt rasva-aineet imitoivat sarveissolukerroksen soluväliaineen rasva-aineita, tehden ihosta pehmeän ja poistaen karheuden tunnetta. Toiset taas lisäävät sarveissolukerroksen vesipitoisuutta,  vähentäen siten kuivuuden oireita. Näiden ainesosien lisäksi kosmetiikkavalmisteisiin voidaan lisätä aktiiviaineiksi kutsuttuja ainesosia, joiden avulla halutaan vaikuttaa esimerkiksi ihon ikääntymismuutoksiin. Jotta aktiiviaineet pääsisivät vaikuttamaan halutulla tavalla, on niiden imeydyttävä sarveissolukerrosta syvemmälle.  Aineiden imeytymistä halutaan siis tehostaa, jotta kosmetiikan avulla saataisiin parempia tuloksia. 

Aineen imeytyminen - matka sarveissolukerroksen läpi

Epidermiksen ylimmän kerroksen, sarveissolukerroksen tärkeä tehtävä on toimia mekaanisena esteenä, joka estää ympäristötekijöiden pääsyn elimistöön. Tämä tiilimuuria muistuttava kerros on tehtävässään hyvin etevä, mikä tekee ympäristötekijöiden lisäksi myös kosmetiikan raaka-aineiden imeytymisestä vaikeaa. Mikäli aine ei pysty läpäisemään sarveissolukerrosta, ei se pääse imeytymään syvemmälle ihoon eikä aktiiviaineen haluttuja vaikutuksia saavuteta.

Aktiiviaineen imeytyminen sarveissolukerroksen läpi on passiivinen prosessi, jota voidaan kuvata Fickin ensimmäisen lain avulla. Imeytymiseen siis vaikuttaa  diffuusiovakio, diffuusiomatka, jakautumiskerroin sekä aktiiviaineen määrä. Prosessi etenee useassa eri vaiheessa. 

Kun tuote levitetään ihon pinnalle, jakautuu aktiiviaine tuotteen ja sarveissolukerroksen välille. Jakautumista kuvataan oktanoli-vesi-jakautumiskertoimen avulla, joka kuvaa aineen liukoisuutta sekä sen taipumusta kiinnittyä johonkin, eli tässä tapauksessa tuotteeseen tai sarveissolukerrokseen. Toisaalta oktanoli-vesi-jakautumiskerroin auttaa myös hahmottamaan sitä, miten aine pääsee imeytymään sarveissolukerroksen ja sen alla olevien, hydrofiilisempien kerrosten läpi. 

Aine voi imeytyä ihoon eri reittejä, joissa vaaditaan erilaisia ominaisuuksia. Reittejä on kolme: ihon apuelinten kautta, sarveissolukerroksen soluväliaineen läpi tai sarveissolukerroksen solujen läpi.

Ihon apuelimillä viitataan imeytymisen kohdalla hikirauhasiin ja karvatuppiin sekä karvatuppeen liittyneisiin talirauhasiin. Tämä on tyypillisesti hyvä imeytymisreitti, sillä imeytettävä aine läpäisee apuelinten sisäpinnan sarveissolukerrosta helpommin. Imeytyminen tätäkään kautta ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Apuelimet ovat erittäviä, eli niiden kautta ihon pinnalle eritetään hikeä ja talia. Myös karva nousee ihon pintaa kohti, solujen jakautuessa karvatupessa. Imeytettävä aine joutuu siis siirtymään apuelimissä vastavirtaan, mikä luonnollisesti vaikeuttaa imeytymistä. Apuelinten kautta ihoon imeytyy tyypillisesti hydrofobiset aineet sekä pienet hydrofiiliset aineet. Aktiiviaineen vaikutuskode voi myös olla apuelin itsessään, erityisesti kun halutaan vaikuttaa esimerkiksi talineritykseen. 

Apuelinten lisäksi aine voi imeytyä sarveissolukerroksen soluväliaineen kautta. Sarveissolukerroksen soluväliainetta kutsutaan joskus myös lipidiväliaineeksi, sillä se koostuu pääasiallisesti lipideistä, eli rasva-aineista. Kosmetiikan hydrofobiset aineet imeytyvät pääsääntöisesti juuri soluväliaineen kautta, diffundoitumalla eli tihkumalla kerroksen läpi. Lisäksi jotkin vesihakuisemmat aineet voivat päästä imeytymään soluväliaineen kautta, lipidien ympäröivien vesisaarekkeiden avulla.

Myös imeytyminen sarveissolujen kautta on mahdollista, vaikkakin hyvin epätodennäköistä. Sarveissolut ovat keratiinin täyttämiä soluja, joita ulkopintaa peittävät proteiinit ja lipidit. Hydrofiiliset aineet voivat päästä solun sisään, mutta tyypillisesti ne kiinnittyvät solun sisällä keratiiniin ja imeytyminen päättyy. Näin ollen pienet kosteuttavat molekyylit, kuten vesi ja glyseroli saattavat imeytyä solun läpi, vaikka valtaosa niistä jääkin soluun.

Aineen kemiallisten ominaisuuksien vaikutus imeytymiseen 

Imeytettävältä aineelta vaaditaan hyvin spesifejä kemiallisia ominaisuuksia, jotta se pääsee imeytymään ihoon. Imeytymisen ensimmäisessä vaiheessa aineelta vaaditaan hydrofobisia, eli rasvaliukoisia ominaisuuksia, sarveissolukerroksen hydrofobisuuden vuoksi. Jos aine pääsee sarveissolukerroksen ohi, ei matka kuitenkaan suinkaan ole siinä. Epidermiksen poolisuus nimittäin muuttuu sarveissolukerroksen jälkeen ja sen jälkeen aineelta vaaditaankin hydrofiilisiä ominaisuuksia. Tämä poolisuuden muutos on tärkeä osa ihon läpäisyestettä, sillä monesti aineen matka päättyy tähän.

Päästäkseen syvemmälle ihoon, on aineella siis oltava hydrofobisuuden lisäksi myös hydrofiilisiä ominaisuuksia. Mikäli näin on ja aine pääsee epidermiksen jyväissolukerrokseen asti, helpottuu imeytyminen merkittävästi. Pitoisuuserot loppuvat jyväissolukerrokseen, ja sen jälkeen aineella on mahdollisuus imeytyä aina dermikseen asti. Dermiksestä aineella voi olla mahdollisuus päästä jopa hiusverisuoniin ja sitä kautta verenkiertoon asti. Tässä kohdin mukaan kuitenkin liittyy ihon immuunipuolustus, joka voi vaikuttaa imeytymiseen vielä merkittävästi. 

Liukoisuuden lisäksi myös muut aineen kemialliset ominaisuudet vaikuttavat imeytymiseen. Millainen aine sitten imeytyy hyvin?

1. Pieni molekyyli

Pienet, alle 8 µm kokoiset molekyylit imeytyvät ihoon suurempia tehokkaammin. Alle 3 µm kokoiset molekyylit pääsevät imeytymään soluväliaineen kautta, kun taas 3-10 µm kokoiset molekyylit imeytyvät tyypillisesti apuelinten kautta. Yli 10 µm molekyylit ovat liian suuria imeytyäkseen, joskin tätä voidaan joissain tapauksissa kiertää uusien teknologioiden avulla. 

2. Pitkulainen molekyyli

Muodoltaan pitkulainen molekyyli pääsee imeytymään ihon paremmin, kuin voimakkaasti haarautunut molekyyli. Myös molekyylin muoto siis vaikuttaa imeytymiseen. 

3. Varaukseton molekyyli

Varaukseton molekyyli pääsee imeytymään ihoon paremmin, kuin varauksen omaava ioni. Varautuneista ioneista anioniset molekyylit imeytyvät paremmin, sillä kationiset molekyylit tarttuvat herkemmin sarveissolukerroksen solujen negatiivisesti varautuneeseen keratiiniin. 

Imeytettävän aineen lisäksi myös kosmetiikkavalmisteen muu koostumus vaikuttaa imeytymiseen.

Aineiden imeytymisen tehostaminen

Aktiiviaineen imeytymistä voidaan tehostaa usein eri tavoin. Eräs tapa on muokata kosmetiikkavalmisteen koostumusta tai lisätä tuotteeseen imeytymistä edistäviä raaka-aineita. Esimerkiksi vesi tehostaa kuljetusta kosteuttamalla sarveissolukerrosta, kun taas alkoholi vastaavasti tehostaa kuljetusta lisäämällä sarveissolukerroksen läpäisevyyttä. Muita yleisiä läpäisevyyttä parantavia ainesosia ovat prolyleeniglykoli (propylene glycole), pinta-aktiiviset aineet ja emollientit. Myös okkluusio eli ihon pinnolle muodostuva kalvo voi tehostaa aineiden imeytymistä lisäämällä sarveissolukerroksen vesipitoisuutta. 

Aiktiiviaineiden kuljetukseen on olemassa myös fysikaalisia menetelmiä sekä vektoreita. Vektorit ovat kuljettimia, joiden avulla aktiiviaineita viedään ihoon. Ne ovat tietynlaisia vesikkeleitä (“rakkuloita”), jotka pääsevät imeytymään ihoon paremmin pienen kokonsa ja uniikin kemiallisen rakenteensa vuoksi. Tyypillisiin vektoreihin kuuluvat liposomit, niosomit, lipidipartikkelit sekä nanokapselit. Imeytymistä voidaan tehostaa myös erilaisten hoitomentelmien, kuten ultraäänen sekä mikroneulauksen avulla. 

Lopuksi

Aineen imeytyminen on siis loppujen lopuksi hyvin monimutkainen prosessi, ja imeytettävältä aineelta sekä kosmeettiselta valmisteelta vaaditaan paljon imeytymisen mahdollistamiseksi. Toisaalta uudet teknologiat ja imeytymisen parempi ymmärrys on helpottanut prosessia. Aivan oma keskustelunsa onkin sitten imeytymisen tehostamisen turvallisuus ja tarkoituksenmukaisuus. Aiheesta on paljon eriäviä mielipiteitä sekä puolesta, että vastaan. Tarvitaan kuitenkin vielä lisää tutkimusnäyttöä esimerkiksi immuunipuolustuksen vaikutuksesta imeytymiseen, ennen yleisten linjauksien tekemistä. Lähtökohtaisesti EU-alueella kosmetiikka on käyttäjälleen turvallista. Lisää tietoa kosmetiikan turvallisuudesta ja valvonnasta löytyy esimerkiksi Tukesin sivuilta.

Joidenkin ihotautien kohdalla ihon läpäisyesteen toiminta on häiriintynyt, ja tällöin joidenkin imeytymistä tehostavien aineiden, kuten propyleeniglykolin on havaittu aiheuttavan enemmän ärsytysreaktioita muihin käyttäjiin verrattuna. Mikäli läpäisyesteen toiminta siis on jo häiriintynyt, aineet pääsevät imeytymään helpommin terveeseen ihoon verrattuna ja tämä lisää ärsytysreaktioiden mahdollisuutta. Tämä on myös syy siihen, miksi esimerkiksi atooppisen ihon ja herkästi reagoivan ihon kohdalla suositellaan valitsemaan minimalistisia, herkälle iholle suunnattuja valmisteita. Kyseiset tuotteet eivät tyypillisesti sisällä aktiiviaineita, joiden imeytymistä halutaan tehostaa, vaan ihon pintaa vahvistavia ja tukevia  sekä kosteuttavia aineita. 

Kuukauden teemaiheeseen liittyvää sisältöä löydät kuukauden ajan myös Instagram tilimme puolelta @kauneushoitolaisla, jossa pääset osallistumaan keskusteluun <3 Ihanaa alkanutta syksyä kaikille!

-Tuuli / Kauneushoitola Isla

Seborrooinen ekseema

Elokuussa blogissamme käsitellään yleistä, noin 2-5 %:lla väestöstä esiintyvää ihotautia, seborrooista ekseemaa. Tämä ensimmäisen kerran vuonna 1887 mainittu ihotauti vaikuttaa voimakkaasti elämänlaatuun, eikä täysin parantavaa hoitomenetelmää vielä tunneta. Iho-oireita kuitenkin voidaan hillitä itsehoidon ja erilaisten lääkinnällisten hoitomenetelmien avulla. Tässä jutussa perehdymme tarkemmin siihen, mitä muutoksia ihon rakenteessa ja toiminnassa seborrooisessa ekseemassa esiintyy ja minkälaisia hoitomenetelmiä sen hoidossa käytetään. Toki käymme läpi myös ihonhoidon ja eri kosmetiikkavalmisteiden vaikutuksia sairauteen. Mukavia lukuhetkiä! 

Mikä on seborrooinen ekseema?

Seborrooinen ekseema on tyypillisesti kasvojen, päänahan, yläselän sekä rinnan alueella esiintyvä ihotauti. Oirealueita yhdistää se, että niillä esiintyy runsaasti talirauhasia. Talirauhasilla onkin merkittävä rooli seborrooisessa ekseemassa. 

Seborrooinen ekseema voi puhjeta missä iässä tahansa, mutta tyypillisesti oireet alkavat aikoina, joina talirauhaset ovat aktiivisimmillaan. Näin ollen oireet puhkeavatkin tyypillisesti vastasyntyneillä ja murrosikäisillä. Tämä kompleksinen ja sitkeä ihotauti on yleisempi miehillä kuin naisilla. Syyn uskotan liittyvän androgeeni-, eli miessukuhormoneihin. 

Seborrooinen ekseema on krooninen ihotauti. Se ei siis parane täysin, vaikka oireet voivatkin helpottaa esimerkiksi vuodenaikojen vaihtelun mukaan. Seborrooisen ekseeman oireisiin kuuluu… 

• hilseily

• punoitus

• kuivuminen

• kutina 

Oireet voivat vaihdella paljonkin eri ihmisten välillä. Yleistä on, että iho tuntuu sekä kuivalta, että rasvaiselta. Päänahan alueella seborrooinen ekseema oireilee usein hilseenä ja kutinana, kun taas kasvoilla hilseilevinä ja punoittavina ekseemaläiskinä kulmien, nenänpielten, parran sekä korvien alueella. Oireet keskittyvät tyypillisesti runsaasti hikoileville alueille.

Päänahan hilseily ja rasvoittuminen on suhteellisen yleistä. Hilse voi kertyä päänahkaan paksuiksi kasoiksi ja iho on punoittava, kutiseva ja kirvelevä. Myös karvatupentulehdukset alueella ovat mahdollisia. Mikäli seborrooinen ekseema päänahan alueella jatkuu pitkään, voi seurauksena olla paikallista hiustenlähtöä. Hiukset kasvavat kuitenkin yleensä takaisin ekseema-oireiden paranemisen jälkeen. 

Seborrooinen ekseema luokitellaan lievään, keskivaikeaan ja vaikeaan muotoon riippuen hilseilyn ja tulehduksen määrästä. 

Seborrooisen ekseeman taustatekijät

Seborrooisen ekseeman puhkeamiseen on liitetty tiettyjä altistavia tekijöitä. Näihin kuuluvat sukupuoli, talin yksilöllinen koostumus, immuunitoiminnan muutokset, perimä sekä ympäristötekijät. Itsessään nämä tekijät eivät kuitenkaan aiheuta sairautta, vaan lisäävät sairastumisen mahdollisuutta. 

Yli sadan vuoden ajan merkittävänä tekijänä seborrooisen ekseeman synnyssä on pidetty ihon normaaliin mikrobiomin kuuluvaa Malassezia-lajin hiivaa. Kyseinen hypoteesi tehtiin, kun Malasseziaa löydettiin oirealueilta runsain määrin. Hypoteesia on vahvistanut myös se, että oireet helpottuvat usein sieni-infektioiden hoitoon käytettävillä lääkevalmisteilla. Malassezia-hiivat  pilkkovat ihon pinnalle eritettyä talia, mikä aiheuttaa talin härskiintymistä ja voi johtaa ihoärsytykseen. 

Malassezia-hiivojen lisäksi seborrooiseen ekseemaan vaikuttaa myös moni muu tekijä. Esimerkiksi androgeenit, eli miessukuhormonit on voitu liittää seborrooiseen ekseemaan. Viitteitä androgeenien osallisuudesta sairauteen saatiin, kun sairauden havaittiin olevan yleisempi miehillä ja puhkeavan usein murrosiässä androgeenitasojen kohotessa.  Myös muilla hormoneilla voi olla vaikutusta syntyyn. 

Malassezia-hiivan sekä androgeenien lisäksi elimistön poikkeavan reagointitavan talin hajoamistuotteeseen, lisääntyneen talinerityksen, tulehduksen, lisääntyneen solujakautumisen, immuunijärjestelmän muutosten sekä heikentyneen läpäisyesteen uskotaan näyttelevän roolia ihomuutosten synnyssä. 

Myös stressillä, kosmetiikalla sekä ruokavaliolla voi mahdollisesti olla vaikutuksia seborrooiseen ekseemaan. Aihe on kuitenkin vielä hyvin kiistelty. Sairaudesta ja sen syntymekanismeista tiedetään siis jo paljon, mutta paljon on kuitenkin vielä opittavaa. Onneksi aihe kiinnostaa tutkijoita, ja uutta tietoa saadaan jatkuvasti. 

Seborrooisen ekseeman hoito

Kuten muihinkin ihotauteihin, myös seborrooiseen ekseemaan liittyy laukaisevia tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa iho-oireiden puhkeamisen. Seborrooisen ekseeman kohdalla yleisiin laukaiseviin tekijöihin luetaan… 

• vähäinen auringonvalo

• kuiva ilma / korkea ilmankosteus

• stressi

• syömishäiriöt

• liiallinen alkoholin käyttö

• voimakas hikoilu 

• tietyt sairaudet, kuten epilepsia

Omaa ihotautia laukaisevia tekijöitä on hyvä oppia tunnistamaan ja välttämään. Tämä helpottaa remissiovaiheiden, eli oireettomien ajanjaksojen pidentämistä. Apuna laukaisevien tekijöiden tunnistamisessa voi käyttää esimerkiksi IslaApp sovellustamme. 

Koska seborrooinen ekseema on krooninen, toistetaan hoitoa aina tarvittaessa. Ihon kotihoidossa tärkeä rooli on ihon mikrobiomin ja läpäisyesteen vahvistamisessa ja tasapainotuksessa. Käytännössä se tarkoittaa ihon säännöllistä puhdistusta sekä kosteutusta. 

Puhdistus on tärkeässä roolissa seborrooisen ekseeman hoidossa, sillä sen avulla iholta poistetaan hapettunutta talia sekä tasapainotetaan mikrobiomia. Puhdistuksessa suositellaan käyttämään vettä ja pesunestettä. Puhdistuksen jälkeen kosteutus on tärkeää ihon läpäisyesteen vahvistamisen kannalta. Seborrooisen ekseeman kohdalla suositellaan valitsemaan kevyt, vähärasvainen hoitovoide. 

Puhdistus ja kosteutus ovat tärkeitä, vaikka ekseemaa ei esiintyisikään. Niiden avulla ylläpidetään remissiovaihetta ja ehkäistään oireiden paluuta. 

Tarvittaessa hoitoon voidaan yhdistää myös lääkehoito. Hoitoon voidaan käyttää mietoja kortisonivoiteita ja sieni-infektioihin tarkoitettuja voiteita. Mikäli miedommat valmisteet eivät helpota oireita, siirrytään hoidossa voimakkaampiin ulkoisiin ja/tai sisäisiin lääkevalmisteisiin. Hoitava lääkäri valitsee tilanteeseen parhaiten sopivan lääkehoidon. Ulkoisesti käytettävät lääkevoiteet voivat joissain tapauksissa aiheuttaa sivuvaikutuksena kutinaa, kirvelyä ja punoitusta. Sivuoireita voi hillitä ja ennaltaehkäistä ihon läpäisyestettä vahvistavalla hoidolla. Käytännössä ihoa on siis hyvä hoitaa hyvin hellävaraisesti ja valita käyttöön mahdollisimman minimalistiset ja vahvistavat tuotteet.

Päänahan alueella esiintyvän seborrooisen ekseeman hoidossa käytetään lääkeshampoita ja - liuoksia. Hiuksia suositellaan pestävän kerran päivässä.  Päivittäisen pesun lisäksi on hyvä välttää hiuksiin jätettävän kosmetiikan, kuten erilaisten hiusten muotoilutuotteiden käyttöä. 

Muistilista seborrooisen ekseeman kotihoitoon:

• huolehdi kosteutuksesta ja puhdistuksesta myös silloin, kun ekseemaa ei esiinny

• puhdista iho 1-2 kertaa päivässä vedellä ja puhdistustuotteella. Vinkkejä mikrobiomia vahvistavaan hoitoon löydät lisää aiemmasta julkaisustamme täältä

• kosteuta ihoa päivittäin ja aina pesun jälkeen vähärasvaisella, kevyellä hoitovoiteella. Runsaasti kosteutta sitovia ainesosia sisältävät tuotteet ovat hyvä vaihtoehto 

• mikäli ekseemaa esiintyy hiuspohjassa, älä käytä hiuksiin jätettäviä muotoilutuotteita

• muista hakea apua, mikäli oireiden hoito käy liian haastavaksi tai niiden aiheuttama psyykkinen stressi liian suureksi <3

Kosmetologilla voit käydä myös silloin, kun iholla esiintyy ekseemaa. Me valitsemme hoitoon hellävaraiset tuotteet ja hoitomenetelmät, jotka vahvistavat ihon läpäisyestettä ja tasapainottavat mikrobiomia. Hoito aloitetaan aina hyvin varovaisesti, jotta opimme tuntemaan ihosi reagointitaipumukset. Autamme myös sopivan kotihoito-ohjelman tekemisessä sekä laukaisevien tekijöiden tunnistamisessa. Myöskään lääkehoito ei estä kosmetologilla käyntiä, vaan siitä voi olla paljon apua mahdollisten sivuvaikutusten hallinnassa.

Ihanaa loppukesää! 

-Tuuli / Kauneushoitola Isla 

Ihon pigmenttihäiriöt

Lisääntynyt auringonsäteily tuo yleiseen keskusteluun monia koskettavan asian, pigmenttihäiriöt. Vaikka pigmenttihäiriöt eivät tyypillisesti olekaan vaarallisia, voivat erityisesti kasvojen alueella esiintyvät häiriöt vaikuttaa mielialaan voimakkaasti. Pigmenttihäiriöitä on runsaasti erilaisia, joista toiset kuten melasma (“maksaläiskä”) ja vitiligo (“valkopälvi”) ovat hyvin yleisiä ja toiset puolestaan harvinaisempia. Pigmenttihäiriöitä on tutkittu jonkin verran, mutta niihin liittyy vielä paljon epäselvyyksiä. Tässä jutussa käymme tarkemmin läpi ihon pigmentoitumista ja sen häiriöitä. Tutustumme myös erilaisiin hoitomenetelmiin ja niiden toimintaperiaatteisiin sekä tuloksellisuuteen. 

Ihon pigmentaatio 

Ihon pigmentaatio on ollut ihmiskunnalle merkittävä asia vuosisatojen ajan, ja pigmentaation poikkeavuuksista on löydetty merkintöjä jo muinaisajoilta. Normaalilla pigmentaatiolla kuvataan pigmentin sijoittumista ihoon, hiuksiin ja silmiin värjäävässä tarkoituksessa. Se käsittää laajan kirjon eri ihon ja hiusten värejä, sekä pilkkumaiset pigmentaatiot, kuten luomet ja pisamat. Epänormaalista pigmentaatiosta tai pigmenttihäiriöstä puhutaan, kun pigmentin määrä on lisääntynyt tai vähentynyt paikallisesti. Pigmentaation lisääntymistä kutsutaan hyperpigmentaatioksi ja vähenemistä hypopigmentaatioksi. 

Pigmentin muodostuminen

Ihon ja hiusten pigmentaatiossa on eräs ihon solutyyppi erityisen merkittävässä roolissa. Pigmenttisoluksikin kutsuttu melanosyytti on melaniinipigmentin synteesiin ja jakeluun erikoistunut solu, joka vastaa pääosin ihon väristä. Epidermiksen tyvisolukerroksessa sijaitsevilla melanosyyteillä on haaroja, jotka ylettyvät okasolukerrokseen asti. Näiden haarojen kautta yksi melanosyytti on yhteydessä keskimäärin 30-40 keratinosyyttisoluun.  Yhdessä melanosyytti ja keratinosyytit muodostavat “epidermaalisen melaniiniyksikön”.

Melanosyyteissä on kalvon ympäröimiä soluorganelleja, melanosomeja, joissa valmistetaan pigmenttiä, eli melaniinia. Melaniini kuljetetaan melanosomeissa keratinosyytteihin melanosyytin haarojen kautta. Kokonaisuudessaan prosessi on hyvin monimutkainen ja siihen liittyy useita säätelytekijöitä sekä solusignalointiväyliä. Ei siis ihmekään, että prosessi häiriintyy herkästi, johtaen epänormaaliin pigmentaatioon. 

Pigmenttihäiriöt

Pigmenttihäiriöiden taustalla voi olla lukuisia tekijöitä. Hyperpigmentaatioihin liittyy usein yksi tai useampi melaniinin tuotantoa lisäävä tekijä, kuten melanosyyttien määrän paikallinen tihentyminen tai melaniinipitoisuuden muutokset. 

Erilaisiin pigmenttihäiriöihin kuuluvat esimerkiksi pitkän aurinkoaltistuksen aiheuttama, kaulan sivuilla esiintyvä Civatten poikiloderma (“ihokirjotauti”), soikea, maitokahvin värinen vartalolla esiintyvä maitokahviläiskä sekä monen tuntema kasvoilla esiintyvä melasma (“maksaläiskä”). Civatten poikiloderman epäillään liittyvän aurinkoaltistuksen lisäksi kosmetiikan hajusteisiin, jotka altistavat ihoa UV-säteilylle. 

Melasmat ovat yleisimmin naisilla esiintyviä pigmenttihäiriöitä, jotka ilmestyvät usein raskauden tai hormonivalmisteiden käytön aikana. Jos muutos on syntynyt raskauden aikana, voi se vaalentua synnytyksen jälkeen. Muutos esiintyy tyypillisesti otsan tai poskien alueella ja sen taustalla on tunnistettu mm. melanosyyttien lisääntynyttä aktiivisuutta. Melasman hoito on haastavaa, sillä pigmenttiä voi esiintyä siinä myös dermaalisesti, eli dermiksen puolella. Näin ollen vain epidermikseen keskittyvillä (“epidermaalisilla”) hoidoilla ei välttämättä saavuteta tuloksia. UV-säteily tummentaa melasmaa, joten aurinkosuojaus on sen hoidossa tärkeässä roolissa. 

Iholla voi esiintyä myös pisamoita ja kesakoita, jotka monessa tapauksessa luetaan ihon normaalipigmentaatioon, vaikka paikallisia pigmentin tuotannon ja jakelun muutoksia niissä esiintyykin. Pisamat johtuvat melaniinin paikallisesta liikatuotannosta ja ne katoavat tyypillisesti talven ajaksi ja palaavat taas kesällä. Myös kesakoissa on havaittavissa melaniinin paikallista lisääntymistä. Kesakot ovat tyypillisiä vanhemmalla väestöllä erityisesti käsien alueella. Niitä saattaa muodostua myös auringon aiheuttamina, jolloin niitä kutsutaan “solaarilentigoiksi”. Pienet kesakot eivät muutu vaarallisiksi, mutta kasvojen alueen jättikesakot voivat muuttua melanooman esiasteeksi. 

Kuten sanottu, myös lukuisia muita pigmenttihäiriöitä on olemassa. Yksi mainittava häiriö on tulehduksen jälkeinen hyperpigmentaatio, PIH (Postinflammatory Hyperpigmentation). Siinä tulehduksen jälkeen iholle muodostuu liikaa melaniinia tai sen jakelu häiriintyy ja seurauksena on pigmenttihäiriö. Tulehduksen jälkeistä hyperpigmentaatiota on havaittavissa esimerkiksi aknen tai erilaisten voimakkaiden hoitomenetelmien jälkeen. 

Pigmenttihäiriöiden hoito

Hyperpigmentaatiot voivat aiheuttaa voimakasta sosiaalista ja emotionaalista stressiä. Vaikka monia hoitomalleja niiden  hoitoon on kehitetty, on hoito edelleen haastavaa häiriöiden toistuvan luonteen ja itsepintaisuuden vuoksi. Hyperpigmentaatioiden hoidossa suositellaan panostamaan ennaltaehkäisyyn. Ennaltaehkäisynä käytetään laajaspektristä UVA- ja UVB-suojan omaavaa aurinkosuojaa vähintään 30 suojakertoimella. Mikäli pigmenttihäiriöitä muodostuu suojauksesta huolimatta, voidaan niitä hoitaa erilaisilla menetelmillä. Yleisen hoitolinjan muodostavat ulkoisesti käytettävät paikallishoitovalmisteet, jotka häiritsevät melaniinin valmistusta.

Ulkoisesti käytettävillä valkaisevilla aineilla on saatu kohtalaisen hyviä tuloksia ja niiden etuna on myös muihin hoitomenetelmiin verrattuna edullinen hinta. 

Esimerkkejä ulkoisesti käytettävistä valmisteista:

• Hydrokinoni 

• Atselaiinihappo

• Retinoidit

• Kojihappo

• Askorbiinihappo (C-vitamiini)

• Laktritsijohdannaiset 

• Soija

• Niasiiniamidi

Moneen pigmenttihäiriöiden hoitoon käytettävään aineeseen liittyy myös sivuvaikutuksia, joiden riski kasvaa aineen pitoisuuden myötä. Tyypillinen sivuvaikutus on ihon ärtyminen ja punoitus. Ulkoisesti käytettävillä aineilla on saatu positiivisia tuloksia myös hoidoltaan haastavampien pigmenttihäiriöiden, kuten melasman hoidossa. Niiden tehosta ei kuitenkaan ole takuita ja joskus tulokset voivat jäädä hyvin vaatimattomiksi.  

Valmisteet vaikuttavat eri tavoin pigmentin muodostumiseen, esimerkiksi estämällä melaniinin muodostumisen katalysaattorina toimivan tyrosinaasi entsyymin toimintaa. Samalla osa aineista, kuten retinoidit vaikuttavat valovaurioiden estoon ja toimivat “anti-age” raaka-aineina. Tämä on hyvä, sillä melasma liitetään tänä päivänä yhä enenevissä määrin valovaurioihin. 

Ulkoisesti käytettävien aineiden lisäksi pigmenttihäiriöiden hoidossa käytetään muun muassa laserhoitoja sekä kemiallisia kuorintoja. Joissain tapauksissa voidaan käyttää eri menetelmien yhdistelmiä, esimerkiksi yhdistämällä hoitoon laserkäsittelyt sekä ulkoisesti käytettävän valmisteen. Kemiallisten kuorintojen tulokset pigmenttihäiriöiden hoidossa ovat epäsäännönmukaisia ja käytössä on myös huomioitava tulehduksen jälkeisen hyperpigmentaation (PIH) riski. 

Laserteknologia on tuonut uusia hoitomahdollisuuksia erityisesti melasman hoitoon ja niitä onkin käytetty laajasti ja tuloksellisesti eri pigmenttihäiriöiden hoidossa. Vaikka hyviä tuloksia on saatu, on laserien turvallisuus ja tehokkuus melasman ja tulehduksen jälkeisen hyperpigmentaation hoidossa vielä kiistelty. Avainasemassa hoidon onnistumisessa on oikean laserin valinta. Laserin valinnan suorittaa aina koulutettu ammattilainen, joka osaa valita ja arvioida tarpeen oireiden mukaan. 

Lopuksi

Pigmenttihäiriöiden hoidossa on hyvä muistaa ennaltaehkäisyn merkitys. Ennaltaehkäisyyn pätee samat periaatteet kuin aurinkosuojaukseen yleensä: aurinkoa kannattaa välttää keskipäivän aikaan, iho kannattaa suojata vaatteilla ja päähineillä ja iholle tulee levittää riittävän suojan omaavaa aurinkosuojavoidetta säännöllisesti. Lisäksi pigmenttihäiriöitä voidaan peittää runsaspigmenttisillä värikosmetiikkatuotteilla.

Pigmenttihäiriöiden hoidossa suositellaan kääntymään aluksi terveydenhuollon ammattilaisen puoleen. Syynä on se, että pigmenttihäiriöiden hoito vaatii usein tehokkaampia hoitomenetelmiä, joita vain terveydenhuollon ammattilaiset saavat käyttää. Lisäksi ennen hoidon aloitusta on tärkeää, että muutos tutkitaan ja varmistetaan että muutos ei ole vaarallinen. Samalla arvioidaan missä ihon kerroksissa pigmenttiä on. Arvio vaikuttaa hoitomenetelmien valintaan ja hoidon onnistumiseen.

Ihania kesäpäiviä toivottaen,

Tuuli / Kauneushoitola Isla

Miksi iho reagoi?

Monella meistä on kokemuksia ihon erilaisista, yllättävistäkin reaktioista. Reaktion aiheuttaja voi olla lähes mikä tahansa, uusi kosmetiikkavalmiste, ruoka-aine, siitepöly, aurinko tai jopa oma hiki. Miksi iho reagoi eri asioille ja mitä ihossa oikeastaan tapahtuu? Siihen perehdymme tänään. 

Kosmetiikka-allergiaa?

Ihon reagoidessa kosmetiikkatuotteeseen, ei kyse ole aina allergiasta. Kyseessä voi olla myös ärsytysreaktio, johon voi tuotteen ainesosien lisäksi vaikuttaa myös muut tekijät, kuten ihon kunto tai valmisteen väärä käyttötapa. Ärsytysreaktiosta kertoo tuotteen käytön jälkeinen ihon punoitus ja kihelmöinti. 

Varsinainen allergia syntyy elimistön kehittäessä immunologisen vasteen allergeenia kohtaan. Iho reagoi allergeeneihin allergisella kosketusihottumalla. Allerginen kosketusihottuma jaetaan kahteen luokkaan: välittömään ja viivästyneeseen. Välittömässä reaktiossa taustamekanismina on tyypillisesti IgE-välitteinen allergia, jossa elimistö kehittää IgE-vasta-aineita tavallisia ympäristön valkuaisaineita kohtaan. Kun allergeeni reagoi syöttösolun pinnalle kiinnittyneen IgE-vasta-aineen kanssa, vapauttaa syöttösolu histamiinia sekä muita välittäjäaineita ja allergiaoireet alkavat. Viivästynyt allergia liittyy puolestaan auttaja-T-lymfosyytteihin, jotka ovat herkistyneet ympäristön kemikaaleille. 

Välittömässä allergisessa kosketusihottumassa iho-oireet ilmenevät nopeasti, jopa muutamissa minuuteissa altistumisesta. Iho-oireena on nokkosihottuma, eli urtikaria, jossa iholle nousee erikokoisia, kutiavia paukamia. Välittömän allergisen kosketusihottuman aiheuttaa tyypillisesti eläin- tai kasviperäinen valkuaisaine. 

Viivästyneessä allergisessa kosketusihottumassa oireet alkavat hitaammin, muutamassa päivässä altistumisesta. Oireena viivästyneessä reaktiossa ovat punoitus, ekseema ja hilseily. Ensioireena on tyypillisesti kutina. Reaktion aiheuttajana voi olla esimerkiksi nikkeli, säilöntäaineet, hajusteet, paikallishoitovalmisteet tai ilmateitse leviävät allergeenit. Kosmetiikan raaka-aineet aiheuttavat tyypillisesti juuri viivästynyttä allergista kosketusihottumaa. 

Sekä välitön, että viivästynyt reaktio paranevat tyypillisesti itsekseen altistuksen päättymisen jälkeen. Allergiatesteihin on kuitenkin syytä hakeutua erityisesti, jos epäilee altistuvan allergeenille esimerkiksi työssään, sillä toistuva altistuminen voi johtaa oireiden kroonistumiseen. 

Kosmetiikan allergeenit

Kosmetiikka-allergiaa on arvioitu esiintyvän Suomessa noin 10 %:lla väestöstä. Tyypillisimmät allergeenit kosmetiikassa ovat hajusteet, säilöntäaineet (formaldehydejä vapauttavat) sekä hiusvärit. Kosmetiikan allergeenit aiheuttavat tyypillisesti viivästyneitä reaktioita, eli oireet alkavat muutamassa päivässä altistuksesta. Allerginen kosketusihottuma ei välttämättä puhkea heti ensimmäisten altistumisten jälkeen, mutta sen riski kasvaa sen mukaan, mitä useammin iho altistuu allergeenille. 

Hajusteet ovat hyvin yleisesti käytettyjä kosmetiikassa aina saippuasta hoitovoiteisiin ja värikosmetiikan tuotteisiin asti. Hajusteet on aina merkittävä ainesosalistaan merkinnällä “Aroma”, “Fragrance” tai “Parfum”. Mikäli kosmetiikkapakkauksen ainesosalistasta siis löytyy jokin näistä kolmesta, on tuote hajustettu. Merkinnän lisäksi ainesosalistassa on kerrottava erikseen, mikäli tuote sisältää tietyn määrän jotain 26 määrätystä hajusteesta. Näiden 26 hajusteen on arvioitu aiheuttavan korkeammalla riskillä kosketusallergiaa ja sen vuoksi ne on eriteltävä ainesosalistassa.  Kyseisiä kemiallisia aineita esiintyy sekä luonnonkosmetiikassa (esim. osana eteeristä öljyä), että synteettisessä kosmetiikassa. Listalle on ehdotettu lisättäväksi lukuisia muitakin hajusteita, mutta näin ei ole vielä tehty.

Formaldehydin vapauttajia käytetään kosmetiikassa säilöntäaineena. Niiden käyttö kosmetiikassa on lisääntynyt, kun parabeenien käyttöä on haluttu vähentää. On arvioitu, että jopa 2-3 %:llä Euroopan väestöstä on formaldehydikosketusallergia. Osassa tuotteissa saattaa olla merkintä “sisältää formaldehydiä”. Tuote kuitenkin saattaa sisältä pieniä määriä formaldehydiä, vaikka pakkauksessa ei merkintää olisikaan. Syynä tähän on se, että merkintä on laitettava tuotteeseen vaan, jos formaldehydipitoisuus on yli 0,05 %. Kuitenkin jo pienempikin määrä voi aiheuttaa allergisella henkilöllä reaktion. 

Vaikka hajusteet ja formaldehydiä vapauttavat säilöntäaineet ovat tyypillisiä kosmetiikka-allegian aiheuttajia, voi taustalla olla myös jokin muu kosmetiikan sadoista raaka-aineista. Esimerkiksi terveysalalla ja kampaamoissa vesi ja detergentit ovat yleisiä allergisen kosketusihottuman aiheuttajia, sillä iho altistuu niille usein ja toistuvasti. Veden aiheuttamat haasteet johtuvat siitä, että sarveissolukerroksen liiallinen kastuminen johtaa korneosyyttien turpoamiseen, luoden vesitaskuja solunvälialueille ja näin muokaten sarveissolukerroksen lipidien järjestystä. Detergenteistä sodium lauryl sulphate, eli SLS on tunnistettu vahvaksi ärsyttäväksi aineeksi saippuoissa, kosmetiikassa ja puhdistustuotteissa. SLS voi vaurioittaa läpäistestettä monin eri tavoin, esimerkiksi vaurioittamalla keratiinia. Myös muiden anionisten pinta-aktiivisten aineiden on huomattu vaikuttavan läpäisyesteeseen tiiviiden liitosten häiritsemisen kautta. 

Kosmetiikka-allergiaa epäillessä on hyvä hakeutua allergiatesteihin, jotta allergeeni saadaan määritettyä. Kun allergeeni on tunnistettu, voidaan sitä välttää kosmetiikkatuotteita valitessa. 

"Hypoallerginen" ja muut markkinointiväittämät

Kosmetiikkatuotteiden markkinoinnissa käytetään runsaasti erilaisia markkinointiväittämiä. Tuotteen kyljessä saattaa olla esimerkiksi merkki “hypoallergeeninen” tai muu tuotteen siedättyvyyteen viittaava termi. On kuitenkin hyvä muistaa, että kukaan ei voi 100 % todennäköisyydellä luvata, että tuote ei aiheuta allergista reaktiota. Näin ollen kosmetiiikan markkinoinnissa ei myöskään saa tällaista vihjata. Termiä “hypoallergeeninen” saa käyttää, jos tuote on  suunniteltu minimoimaan reaktion riski, mutta se ei siis tarkoita, että tuote ei voisi sitä aiheuttaa. Kuluttajana sinulla on aina oikeus pyytää lisätietoja väittämien tarkoituksesta. Termejä, kuten “allergeenivapaa” tai muu vastaava, ei saa käyttää.

Välillä väittämiä näkee venytettävän markkinoilla paljonkin, joten markkinointitermeihin on hyvä suhtautua tietyllä kriittisyydellä ja pyytää tarvittaessa apua ammattilaiselta. 

Lopuksi

Allergisessa kosketusihottumassa iho-oireet alkavat ihon ollessa kontaktissa allergeenin kanssa. Näin ollen heikentynyt läpäisyeste voi lisätä allergisen kosketusihottuman riskiä, sillä ihon läpäisevyys on kasvanut. Kosketusihottuman ennaltaehkäisyssä onkin hyvä huolehtia ihon läpäisyesteestä, erityisesti työympäristössä. Ihon läpäisyesteestä ja sen hoidosta voit lukea lisää täältä.

Koska vaurioitunut läpäisyeste lisää allergisen kosketusihottuman riskiä, on monen ihotaudin kohdalla riski kohonnut. Näin on esimerkiksi atooppisen ekseeman kohdalla, jossa ihon läpäisyesteen toiminta on häiriintynyt, vaikka iholla ei sillä hetkellä esiintyisikään ekseemaa. Ihon läpäisy on kasvanut atooppisen ekseeman kohdalla jopa 2-5 kertaiseksi verrattuna normaaliin. Allergisen kosketusihottuman riskin ollessa suurempi, on kosmetiikkavalinnoissa hyvä kiinnittää huomiota siihen, ettei ihoa altistaisi yleisesti tunnetuille allergeeneille.

Hyviä lisävinkkejä herkän ihon tuotevalintoihin löydät aiemmista blogikirjoituksistamme. Muista, että voit myös aina olla meihin yhteydessä, mikäli kaipaat apua ihonhoitoon tai tuotevalintoihin liittyvissä asioissa.

Ihanaa alkukesää! 

-Tuuli

Talirauhanen, glandula sebacea

Ihanaa toukokuun alkua! Kesä on saapumassa kovaa vauhtia ja sen myötä myös ihon kunnossa voi havaita muutoksia. Kesä on monille tulehduksellisille ihotaudeille helpotusta tuovaa aikaa, auringon UV-säteilyn rauhoittaessa tulehdusta. Pelkkää helpotusta se ei kuitenkaan tuo ja moni havaitsee ihon tuntuvan öljyisemmältä ja epäpuhtauksien lisääntyvän. Aurinkoaltistus paksuntaa ihon ylintä kerrosta ihon suojautuessa säteilyltä, joka voi lisätä esimerkiksi komedojen määrää. Tällä kertaa aiheenamme onkin tämä ajankohtainen, komedoihin liittyvä talirauhanen. Syvennymme siihen, mikä kyseinen rauhanen on ja mistä epäpuhtaudet oikeastaan johtuvat. 

Talirauhanen on nimensä mukaisesti ihossa esiintyvä talia erittävä rauhanen. Mikroskooppikuvissa nämä vaahtomaiselta näyttävät apuelimet sijaitsevat tyypillisesti karvatupen yhteydessä, karvan juuren ja karvankohottajalihaksen välisessä kulmauksessa. Talirauhasen eritystiehyt avautuu karvan tyveen. Tietyillä ihoalueilla talirauhaset avautuvat suoraan ihon pinnalle. 

Talirauhasia esiintyy kaikilla ihoalueilla kämmeniä ja jalkapohjia lukuunottamatta. Eniten niitä on kasvojen ja pään alueella, jossa niitä voi esiintyä jopa 876 talirauhasta per neliösenttimetri. Muualla vartalolla määrä neliösenttimetriä kohden on huomattavasti pienempi. Talirauhasen koko näyttää korreloivan alueella esiintyvien talirauhasten määrän kanssa. Sen vuoksi isoimmat rauhaset esiintyvät tyypillisesti alueilla, joissa on paljon talirauhasia. Talirauhasten määrä pysyy samana läpi eliniän, mutta ne kasvavat iän myötä.

Talirauhasen tehtävät

Talirauhanen tuottaa ihmisellä jopa 90 % kaikista ihon pinnan rasva-aineista, eli lipideistä. Sillä on lukuisia tärkeitä tehtäviä:

• ihon homeostaasin ylläpito

• ihon joustavuuden ylläpito

• ihon kosteustasapainon ylläpito

• rasvaliukoisten antioksidanttien kuljetus

• UV-säteilyltä ja vapailta happiradikaaleilta suojaaminen

• hormonaalisen ihon ikääntymisen säätely

• tulehduksen säätely

• kinan tuottaminen ja eritys raskausaikana

Talituotanto

Talirauhaset tuottavat talia holokriinisesti, eli tali vapautuu solusta vasta solukuoleman yhteydessä. Rauhasissa solut jakautuvat rauhasen ulkoreunoilla ja alkavat erilaistua ja täyttyä rasva-aineella siirtyessään kohti rauhasen keskiosaa. Kun solut ovat täyttyneet rasva-aineella ja siirtyneet keskiosaan, ne kuolevat, hajoavat ja vapauttavat sisältönsä. Tali muodostuu solujen vapauttamasta rasva-aineesta, joka eritetään rauhasesta karvatupen kautta ihon pinnalle.  

Tali on ihmisellä sekoitus triglyseridejä, vahaestereitä, skvalaania, kolesterolin estereitä sekä kolesterolia. Koostumukseen vaikuttavat geneettiset ja hormonaaliset tekijät. Kun tali erittyy ihon pinnalle, muokkaavat happi sekä mikro-organismit triglyserideistä rasvahappoja. 

Muutokset ja häiriöt talirauhasen toiminnassa

Komedojen tarkkaa syntymekanismia ei vielä tunneta, mutta useiden tekijöiden uskotaan liittyvän niiden muodostumiseen. Varsinainen komedo muodostuu, kun talirauhassolujen jakautuminen ja erilaistuminen häiriintyy ja syntyy tukos. Ennen näkyvän komedon muodostumista iholla on silmälle huomamattomia mikrokomedoja, jotka muuttuvat säännönmukaisesti komedoiksi talin kulun tukkeutuessa ja mikrokomedon laajentuessa.  

Komedojen muodostumiseen liitettyjä tekijöitä:

• androgeenit (miessukuhormonit)

• sytokiinit (välittäjäaineet)

• C. acnes (mikrobiomiin kuuluva bakteeri)

• ympäristötekijät, kuten tupakointi, tietyt kosmetiikkavalmisteet sekä steroidihormonit

Kosmetiikka epäpuhtauksien aiheuttajana

Vuonna 1972 esitettiin ensimmäisen kerran termi “acne cosmetica”, jonka avulla pyrittiin kuvailemaan 20-25 vuotiailla naisilla tyypillisesti poskien alueella esiintyviä lievään akneen liittyviä ihomuutoksia, erityisesti umpikomedoja ("valkopäitä"). Suurimmalla osalla tutkituista naisista ei ollut esiintynyt aknea aiemmin teini-iässä, jonka vuoksi tutkijat ehdottivat, että ihomuutosten taustalla voisivat vaikuttaa tietyt kosmetiikkavalmisteiden raaka-aineet. Tämän 1972 julkaistun tutkimusraportin myötä kosmetiikka-alalla alettiin tarkastella, miten valmisteet vaikuttivat komedojen muodostumiseen. 

Raaka-aineita, joiden on havaittu lisäävän komedojen määrää kutsutaan komedogeenisiksi aineiksi. Aineiden komedogeenisyyttä tutkittiin alunperin eläinkokeiden avulla. Eläinkokeissa käytettiin Uusi-Seelantilaisten albiinokanien korvia, joihin testattavia valmisteita levitettiin tietyn ajanjakson ajan, jonka jälkeen korvista otettiin näytteet. Näytteistä arvioitiin talirauhasten tukkeutumista, ja sitä havaittaessa aine luokiteltiin mahdollisesti komedogeeniseksi.

Eettisten ongelmien lisäksi kanien korvilla testaamisessa oli lukuisia muitakin haasteita. Ensinnäkin kanin korva ei ole identtinen ihmisen kasvojen ihon kanssa. Näin ollen kaneilla komedogeeniseksi epäillyt aineet eivät välttämättä olleetkaan sitä ihmisen kasvojen iholla. Lisäksi tutkimuksissa esiintyi muitakin haasteita, kuten epätarkkaa, pelkkään silmämääräiseen arvioon perustuvia analyysejä sekä komedojen sekoittamista talirauhasen normaaliin laajenemiseen. 

Näiden kaneilla tehtyjen tutkimusten perusteella kuitenkin laadittiin lista mahdollisesti komedogeenisistä aineista, johon voi vielä tänäkin päivänä törmätä eri lähteissä. Nykyään sen merkitystä ei kuitenkaan pidetä kovinkaan suuressa arvossa muutamastakaan eri syystä, joihin palaamme myöhemmin. 

Tänä päivänä komedogeenisyyttä tutkitaan vapaaehtoisilla ihmisillä. Koealueena toimii tyypillisesti yläselkä, johon tutkittavaa ainetta sekä kontrollivalmistetta levitetään tietyn ajan. Tämän jälkeen alueista otetaan näytteet ja talirauhasen tukkeutumista arvioidaan. 

Komedogeeniset aineet

Kuten sanottu, komedogeenisten aineiden lista ei ole aukoton, sillä lista on tehty nimenomaan kanin korvilla tehtyjen tutkimusten perusteella. Lisäksi tuote saattaa olla komedogeeninen, vaikka se ei sisältäisi listalla esiintyviä ainesosia. Kosmeettisessa tuotteessa on myös usein määrällisesti vähemmän ainetta, kuin testauksessa. Näin ollen raaka-aine ei välttämättä aiheuta komedoja valmiissa tuotteessa. Listaa ei siis enää pidetäkään kovinkaan hyödyllisenä apuvälineenä sopivien kosmetiikkavalmisteiden tunnistamisessa. 

Komedogeenisyyttä suositellaankin arvioitavan käyttäjäkohtaisesti. Jotkut pystyvät esimerkiksi käyttämään kaakaovoita ihon kosteutuksessa päivittäin, kun taas toisilla se johtaa komedojen muodostumiseen. Ei ole vielä selvillä miksi osa on herkempiä komedoille, kuin toiset.

Komedojen hoito

Kosmetiikasta voi olla myös hyötyä komedojen hoidossa, sillä tunnemme jo useita talia liuottavia ainesosia. Talia liuottavia ja poistavia ainesosia kutsutaan yleisesti komedolyyttisiksi aineiksi. Eräs hyvin tunnettu ja yleisesti käytetty komedolyyttinen ainesosa on betahydroksihappoihin kuuluva salisyylihappo. Salisyylihappo pääsee imeytymään huokoseen ja irrottamaan komedonaalisen tukoksen. 

Myös muut kuorivat aineet, kuten alfahydroksihappoihin kuuluva glykolihappo voivat olla hyödyllisiä komedojen poistossa. Vesiliukoinen glykolihappo ei kuitenkaan pääse imeytymään huokoseen, jonka vuoksi rasvaliukoinen salisyylihappo on näistä kahdesta suositumpi.

Kosmetiikkatuotteiden lisäksi myös kosmetologi voi auttaa talirauhasen tukkeumien, komedojen ja muiden epäpuhtauksien hoidossa. Ihonpuhdistuksen on havaittu olevan avuksi esimerkiksi nuorten komedoaknen hoidossa, kun talitulppa saadaan tyhjennettyä ennen komedon tulehtumista ja etenemistä papulaksi.

Komedojen hoidossa ja ennaltaehkäisyssä kosmetiikkavalinnoilla on olennaista yksilöllisyys. Kuten sanottu, eri ihmisillä eri tuotteet ja raaka-aineet voivat lisätä komedojen määrää. Tämä on hyvä pitää mielessä ja tarkkailla ihon kunnon muutoksia uusia tuotteita kokeillessa. Voit myös aina kysellä ja keskustella oman ihosi hoidosta kosmetologisi kanssa ja yhdessä voitte tunnistaa ihollesi sopimattomia ainesosia ja tuotetyyppejä.

Ihanaa toukokuuta!

-Tuuli

Hormonit ja iho

Moni on kokenut ilmiön, jossa juuri ennen kuukautisten alkua iholle puhkeaa kipeä, tulehtunut näppylä. Syynä ovat hormonit, jotka monien muiden tekijöiden tavoin vaikuttavat ihon kuntoon. Hormoneista ja niiden vaikutuksista puhutaan paljon yleisessä keskustelussa, mutta mitä sanovat aiheeseen liittyvät tutkimukset? 

Hormonit ja endokriininen järjestelmä

Ennen kun syvennymme tarkemmin hormonien vaikutuksiin, käydään hieman läpi hormonitoimintaa yleisemmällä tasolla. Aloitetaan perusteista, eli siitä mitä hormonit ovat. Elämän perusedellytyksiin kuuluu kyky viestiä ympäristön kanssa. Elimistön on siis kyettävä aistimaan ympäristön viestejä ja reagoimaan niihin tarpeen mukaan.

Monisoluisten eliöiden syntyminen vaati, että yksittäiset solut kykenivät toimimaan oikea-aikaisesti ja oikealla tavalla. Tätä varten eliöille on kehittynyt solujen yhteistoimintaa ohjaava hormonaalinen viestijärjestelmä, johon kuuluvat umpirauhaset, hormonit sekä reseptorit.  Kiinnostavaa on, että hormonit ja niiden reseptorit ovat muodostuneet jo huomattavasti ennen umpirauhasia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että hormoni-reseptori vuorovaikutusta on esiintynyt jo yli 500 miljoonaa vuotta ja varhaisempina lähteinään jopa pari miljardia vuotta bakteerien metabolian säätelyssä. Nämä solujen väliset viestijärjestelmät ja niiden kehittyminen kuuluu evoluution käännekohtiin, sillä se on mahdollistanut solujen erilaistumisen ja toiminnan. Keskeisinä keinoina ovat olleet siis alusta asti hormonit, eli solun erittämät molekyylit ja aistivan solun molekyylejä tunnistavat rakenteet, reseptorit. 

Hormonit vaikuttavat muiden elinten toimintaan osa toimintoja hidastaen ja osa kiihdyttäen. Niiden aiheuttamat vaikutukset ovat hitaita ja kestävät pitkään.  Hormoneita erittäviin umpirauhasiin kuuluvat hypotalamus, aivolisäke, kilpirauhanen, käpyrauhanen, lisämunuaiset, haima, munasarjat sekä kivekset. 

Iho & hormonit

Iho ei ole pelkästään hormonien vaikutuskohde, vaan myös itsessään hormonaalisesti aktiivinen elin. Iho siis tuottaa joitakin samoja hormoneja, kuin keskushermosto ja endokriininen järjestelmä. Esimerkkejä näistä ihossa tuotetuista, aktivoiduista ja inaktivoiduista ovat neuropeptidit, kuten serotoniini, kortikosteroidit, testosteoni, katekoliamiinit, kortikotropiinia vapauttava hormoni, tyroksiini ja D-vitamiini. Vaikka kyse on vain esimerkeistä, on lista huikea ja kuvaa hyvin, miten monipuolinen elin iho on. 

Hormonien tuotannon ja muokkaamisen lisäksi, iho on monien hormonien vaikutuskohde. Hormonit vaikuttavat muun muassa ihon kehittymiseen, paksuuteen, vesipitoisuuteen, ikääntymismuutoksiin, talituotantoon ja moneen muuhun. Ihon normaaliin kasvuun ja kehitykseen vaikuttavat muun muassa kasvuhormoni (stimuloi keranosyyttien, eli ihosolujen jakautumista) sekä kortikotropiinia vapauttava hormoni (lisää verisuonten läpäisevyyttä ja vaikuttaa keratinosyyttien erilaistumiseen).

Estrogeeni ja progesteroni

Aiemmin mainittu esimerkki kuukautiskierron vaikutuksista ihoon liittyy naissukuhormoneihin, estrogeeniin sekä progesteroniin, eli keltarauhashormoniin. Vaikka estrogeeniin liittyvä tutkimustyö on vielä kesken, on se voitu liittää ihon paksuuntumiseen, vesipitoisuuden nousuun, läpäisyesteen toiminnan paranemiseen sekä haavan paranemiseen. Se vaikuttaa ihon rakenteeseen ja vesipitoisuuteen muun muassa kollageenisynteesin sekä hyaluronihapon tuotannon kautta. Menopaussin jälkeen iholla onkin havaittu kollageenin surkastumista sekä vesipitoisuuden laskua. 

Estrogeeni lisää melanogeneesiä, eli pigmentin tuotantoa melanosyyttisoluissa yhdessä mm. melanosyyttiä stimuloivan hormonin kanssa. Iho onkin alttiimpi pigmenttimuutosten muodostumiselle ennen kuukautisten alkua, raskauden aikana ja erilaisten hormonaalisten valmisteiden käytön yhteydessä. Iho pystyy pitkälti estämään liikatuotantoa itsesäätelyn avulla, mutta altistuminen UV-säteilylle tekee siitä vaikeaa. Sen vuoksi aurinkosuojauksen tärkeydestä puhutaan erityisesti raskauden ja tiettyjen lääkevalmisteiden käytön aikana. On hyvä huomoida, että myös geneettisillä ominaisuuksilla on paljon vaikutusta pigmenttihäiriöiden syntyyn, eli aurinkosuojaus ei aina riitä ehkäisemään muutoksia. 

Keltarauhashormonin vaikutuksia tutkittaessa on havaittu korrelaatiota useiden ihotulehdusten ja keltarauhashormonipiikkien välillä. Joidenkin ihotautien kohdalla on siis havaittu oireiden pahenemista juuri ennen kuukautisten alkua.  Näihin ihotauteihin kuuluvat muun muassa akne, psoriaasi sekä atooppinen ekseema. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että jopa puolet tutkimukseen osallistuneista atooppista ekseemaa sairastavista oli kokenut iho-oireiden pahenemista noin viikko ennen kuukautisten alkua ja oireiden nopeaa helpotusta kuukautisten alkamisen jälkeen. Tällä hetkellä ajatellaan, että lehahdusten taustalla on estrogeenin ja keltarauhashormonin kohonneen määrän vaikutukset ihon läpäisyesteeseen. Ihon läpäisyesteen läpäisevyys kasvaa korkeimmilleen juuri ennen kuukautisten alkua ja sen vuoksi allergeenit ja muut ihoa ärsyttävät tekijät läpäisevät ihon helpommin. 

Androgeenit

Estrogeeni ja keltarauhashormoni eivät suinkaan ole ainoita hormoneja, jotka vaikuttavat ihoon. Androgeenit ovat niin kutsuttuja miessukuhormoneita, joiden on jo pitkän ajan tiedetty liittyvän mm. akneen. Kyseisiin steroidihormoneihin lukeutuvat esimerkiksi testosterni ja dihydrotestorsteroni. Niiden vaikutukset ihon talirauhasiin osoitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1941. Moni kliininen havainto on osoittanut, että androgeenien ja aknen välillä on vahva korrelaatio liittyen niin oireiden laukeamiseen, kestoon, vakavuuteen, kuin hoitoonkin. Tällä hetkellä ajatellaan, että androgeenit vaikuttaisivat akneen erityisesti lisäämällä talituotantoa. 

Androgeenit eivät lisää talituotantoa vain aknen yhteydessä, vaan kyseiset hormonit vaikuttavat vahvasti talituotantoon meillä kaikilla. Tätä on havainnollistettu sillä, että naisilla talituotannossa on havaittu merkittävää laskua menopaussin alkamisen jälkeen. 

Muut hormonit 

Muita hieman vähemmän yleisessä keskustelussa esiintyviä ihoon vaikuttavia hormoneja ovat mm. IGF-1, neurohormonit sekä D-vitamiinin hormonaaliset muodot. IGF-1, eli insuliininkaltainen kasvutekijä osallistuu esimerkiksi ihon ikääntymisen, ihon pinnan lipidien määrän ja solujakautumisen sekä erilaistumisen säätelyyn. Tulemme palaamaan myös näihin muihin hormoneihin myöhemmin omassa julkaisussaan. 

Lopuksi

Erilaisten iho-oireiden taustalla on siis paljon muutakin kuin se, miten ihoa hoitaa. Hyvä perusihonhoito auttaa vahvistamaan ihoa muun muassa läpäisyesteen ja ihon mikrobiomin kautta ja näin ollen vähentämään erilaisten tekijöiden, kuten hormonien aiheuttamien reaktioiden voimakkuutta. On kuitenkin tärkeä olla itselleen armollinen, sillä kaikkeen emme yksinkertaisesti voi vaikuttaa. Tieto taustalla vaikuttavista tekijöistä voi kuitenkin auttaa ymmärtämään oman ihon reagointitaipumuksia ja helpottamaan niiden hyväksymistä. 

Aurinkoista kevättä <3

-Tuuli / Kauneushoitola Isla

Kauneushoitola Isla 2v

Viikolla 11 juhlitaan Kauneushoitola Islan 2-vuotissyntymäpäiviä! Kuluneet kaksi vuotta ovat olleet ikimuistoisia ja kiitos siitä kuuluu teille ihanille asiakkaillemme!

Syntymäpäivien kunniaksi tarjoamme...

• kaikki viikon aikana varatut palvelut -15 % etuhintaan koodilla ISLA2 (voit varata useamman ajan, muista vain kirjoittaa varauksen lisätietoihin etukoodi)

• kaikki tuotteet -10 % etuhintaan 

Tarjoukset ovat voimassa 14.3.-19.3.2022. Tarjouksia ei voi yhdistää muihin etuihin. 

Lisäksi tulemme julkaisemaan Instagram tilillämme kaksi mahtavaa arvontaa. Ota siis tilimme haltuun @kauneushoitolaisla ja voit voittaa huikeita palkintoja. 

Valtavan suuri kiitos vielä kaikille asiakkaillemme näistä vuosista. Jäämme innolla odottamaan, mitä kolmas vuosi tuo mukanaan. Luvassa on paljon iloisia uutisia!

-Tuuli / Kauneushoitola Isla

Suurennuslasin alla: ihon mikrobit

Ihon mikrobiomi on pysynyt ajankohtaisena aiheena jo useamman vuoden ajan. Aihe kiinnostaa syystäkin; uudet tutkimukset ovat nimittäin kiistatta osoittaneet mikrobien merkityksen ihmisen hyvinvoinnille. Mutta mitä nämä ihomme pinnalla elävät mikrobit oikeastaan ovat? Siihen perehdymme tällä kertaa. 

Mikä ihmeen mikro-organismi?

Mikrobit, eli mikro-organismit ovat mikroskooppisen pieniä eliöitä. Nämä pienet, tyypillsesti yksisoluiset eliöt muodostavat yli 90 % osuuden koko maapallon eliöistä. Mikrobeja esiintyy kaikkialla ympäristössämme; maassa, vedessä, ilmassa ja eliöissä. Ne kykenevät sopeutumaan erilaisiin kasvuolosuhteisiin ja lisääntymään nopeasti. Mikrobit osallistuvat moneen luonnon prosessiin, kuten ravinteiden kiertokulkuun. 

Mikrobeihin luetaan…

• kaikki prokaryootit (esitumalliset): bakteereit ja arkeonit

• eukaryooteista (aitotumallisista) sienet, homeet, hiivat, levät sekä alkueläimet

• virukset, fagit ja prionit 

Ihon mikrobit

Ihon mikrobiomissa esiintyy bakteereja, hiivoja, viruksia sekä arkkieliöitä. Viruksia pidetään näistä lyhtyaikaisina vierailijoina ja niihin liittyvää tutkimustietoa on vielä vähän. Sen sijaan bakteerit, hiivat sekä muut asukit, kuten talipunkit muodostavat pysyvämmän väestön. Niitä on myös tutkittu viruksia enemmän ja siten tietoa niiden toiminnasta ja määrästä on olemassa huomattavasti enemmän.

Ihon mikrobiomi vaihtelee eri ihoalueilla. Elinympäristö, eli tässä tapauksessa ihoalueen ominaisuudet  (mm. lämpötila, pH...) vaikuttavat siihen, mitkä mikrobit alueella viihtyvät. Iholla esiintyykin monia erilaisia mikrobien yhdyskuntia. Ihon kohdalla elinympäristöt voidaan jakaa kolmeen kategoriaan:

1. Talipitoiset alueet (esim. otsa)

2. Kosteat alueet (esim. taipeet)

3. Kuivat alueet (esim. käsivarret)

Bakteerit

Bakteerit muodostavat kaikilla ihoalueilla valtaosan mikrobeista. Ne ovat yksisoluisia eliöitä, jotka vaativat isännän (esim. ihminen) lisääntyäkseen. Kokonaisuudessa ihmisen iholla ja limakalvoissa asuu noin 1,5 kilogrammaa bakteereja. 

Ihon mikrobiomissa esiintyy lukuisia eri bakteerilajeja. Tyypillisiä ihon bakteereita ovat staphylococcus epidermis, staphylococcus aureus, cutibacterium acnes (ent. propionibacterium) sekä corneybakteerit. S. aureus ja c. acnes ovat molemmat tuttuja ihotauteihin liittyvästä keskustelusta. S. aureus on liitetty atooppiseen ekseemaan ja c. acnes akneen. Kumpikaan bakteerilaji ei aiheuta varsinaista ihotautia, mutta niiden uskotaan vaikuttavaan iho-oireiden määrään ja voimakkuuteen. 

Hiivat

Erityisesti talipitoisilla alueilla esiintyy hiivoja, joista tunnetuimpana voidaan pitää malassezia-lajin (pityrosporum-lajin) hiivoja. 

Malassezia hiivat kuuluvat ihon mikrobiomiin. Saadessaan liikaa elintilaa, ne voivat kuitenkin aiheuttaa iho-ongelmia. Malassezia-hiivat ovat nousseet usein keskustelun aiheeksi esimerkiksi seborrooisen ekseeman yhteydessä. Keskustelua monimutkaistaa se, että selviä todisteita hiivojen lisääntymisen yhteydestä ihotautien oireisiin ei ole. Korrelaatiota on kuitenkin havaittu niiden määrän sekä ekseema-alueen kutinan ja punoituksen voimakkuuden välillä. 

Muut 

Iholta löytyy myös muita mikro-organismeja. Erään olennaisen ryhmän muodostavat demodex-talipunkit. Iholla on tunnistettu kahta eri demodex-lajia, joista toinen (demodex folliculorum) viihtyy pääsääntöisesti kasvojen alueella. Vaikka ajatus talipunkeista voikin tuntua inhottavalta, on niiden esiintyminen pienissä määrin iholla täysin normaalia. Haasteita talipunkit aiheuttavat lisääntyessään liikaa. Ne ovatkin voitu liittää esimerkiksi ruusufinniin. Talipunkkien ei itsessään pidetä ruusufinnin aiheuttajina, mutta niiden uskotaan lisäävän taudin oireita sisältämänsä ainesosan, kitiinin, vuoksi. 

Mikrobiomin monimuotoisuus 

Ihon mikrobiomi koostuu lukuisista eri mikrobeista, jotka yhdessä muodostavat monipuolisen kokonaisuuden. Jokaisella lajilla on mikrobiomin toiminnan kannalta oma roolinsa. Monimuotoisessa mikrobiomissa mikrobit ylläpitävät homeostaasia estämällä toisten lajien liiallista kasvua. Mikäli mikrobiomin monimuotoisuus kärsii, tasapaino järkkyy ja seurauksena voi olla muun muassa erilaisia iho-ongelmia.

Kuten sanottu, eri ihotaudeissa on havaittu viitteitä vastaavasta. Ei kuitenkaan ole löydetty tarkkaa syytä siihen, miksi näin tapahtuu. On viitteitä siitä, että esimerkiksi elinolosuhteiden muuttuminen vaikuttaisi monimuotoisuuden, mutta ihotautien kohdalla asia ei ole niin suoraviivainen. Vaikka tiedämmekin ihotaudeista jo paljon, on moni taustalla vaikuttava asia vielä hämärän peitossa. Voi siis olla, että niiden kohdalla tiettyjen mikrobilajien liiallinen määrä aiheutuu muista, kuin ympäristötekijöistä.

Vaikka emme tiedäkään monimuotoisuuden vähenemisen tarkkoja taustatekijöitä vielä varmasti, voimme silti pyrkiä vahvistamaan sitä eri tavoin. Ihonhoidon näkökulmasta mikrobiomia voidaan tukea usein eri tavoin:

• vältä ihon liiallista pesemistä; suosi hellävaraisempia puhdistustuotteita

• suosi minimalistista ihonhoitoa, less is more

• huomioi pH; suosi tuotteita jotka ylläpitävät ihon luonnollista, hieman hapanta pH:ta

Ihanaa alkukevättä! 

-Tuuli / Kauneushoitola Isla

Kuiva iho

Kuiva iho puhututtaa - etenkin talvella. Suomessa talvella esiintyvä alhainen ilmankosteus ja voimakkaat lämpötilamuutokset kuormittavat ihoa, lisäten kuivumisen riskiä. Tällä kertaa käsittelemmekin blogissa kosteutuksen merkitystä sekä kosteuttavien kosmetiikkatuotteiden roolia ja vaikutuksia kuivan ihon hoidossa.

Miksi iho kuivuu?

Mikäli ihon kuivuminen aiheena kiinnostaa enemmänkin, suosittelen tutustumaan aiempaan julkaisuumme ihon läpäisyesteestä. Kuten jutussa mainittiin, läpäisyesteellä on valtavan tärkeä merkitys ihon toimintaan. Sarveissolukerros muodostaa ikään kuin tiiliseinän meidän ja ympäristömme välille, suojaten elimistöämme erilaisilta ympäristötekijöiltä ja estäen ylimääräisen veden haihtumista pois elimistöstä. Sarveissolukerroksen lisäksi koko epidermis osallistuu ihon kosteustasapainon säätelyyn. Läpäisyesteeseen tarvittavien rakennuspalikoiden rakentaminen alkaa nimittäin jo epidermiksen alimmissa kerroksissa. Läpäisyesteen kannalta tärkeät muodostettavat rakennuspalikat ovat: 

• keratinosoituneet solut 

• lipidiväliaine (rasva-aineet, mm. kolesteroli) 

• NMF (Natural Moisturising Factor, aminohapposeos)

Mikäli läpäistesteen toiminta häiriintyy ja ihon kosteustasapaino laskee, on seurauksena ihon kuivuminen. Kuiva iho voi tuntua kiristävältä ja karhealta sekä näyttää samealta. Lisäksi iho on alttiimpi tulehduksille sekä arpeutumiselle. Oireet ovat suora seuraus ihon kuivumisesta, sillä kosteuspitoisuuden muutokset vaikuttavat solujen poishilseilyyn, läpäistesteen muodostumiseen, solujakautumiseen ja moneen muuhun. Jos kuivuutta ei hoideta, voi seurauksena olla erilaiset vauriot kudoksessa. 

Epäiletkö kuivaa ihoa? Seuraavat oireet viittaavat siihen:

• hilseily

• kiristävä tunne

• halkeilu

• karheus

• sameus

• punoitus, lehahtelu

Ihon kosteutuksesta siis kannattaa todella pitää huolta!

Ihon kosteuttamisen merkitystä on tutkittu paljon. Vaikka kosteutus ei “paranna” ihoa kuivuuden syiden liittyessä ihon rakenteeseen ja toimintaan, se helpottaa oireita merkittävästi. Ihoa tulisikin kosteuttaa säännöllisesti päivittäin ja aina pesun jälkeen. Lisäksi kuivuuden oireita voi lievittää välttämällä voimakkaita pesuaineita ja kemikaaleja ja suojaamalla ihon huolellisesti esim. pakkaselta ja viimalta.

Kosteusvoiteen sisältö

Ihoa pyritään kosteuttamaan kosmetiikan avulla ihon rakennetta muistuttavilla tuotekoostumuksilla. Kosteusvoiteen koostumuksesta pyritään siis tekemään sellainen, että se muistuttaa ihon rakennetta: 

Emollientit ovat öljyjä ja muita ihoa pehmentäviä aineita. Niiden funktiona on ihon pehmentäminen ja tasoittaminen. Emollientit pyrkivät vaikuttamaan ihon lipideihin ja sitä kautta hoitamaan kuivuutta. 

Humektantit ovat ainesosia, jotka kykenevät sitomaan vettä ympäristöstään ja siten nostamaan ihon kosteuspitoisuutta. Mikäli ilmankosteus on korkea, sitovat humektantit vettä ilmasta, mutta muussa tapauksessa ne keräävät vettä ihon alemmista kerroksista

Kosteuttavat aineet lisäävät ihon vesipitoisuutta, tehden ihosta pehmeän ja tasaisen. Ihon luonnollisen kosteustekijän (NMF) tarkan rakenteen tunnistaminen on mahdollistanut sen jäljittelyn kosmetiikassa. Kosteusvoiteissa esiintyykin usein NMF:n sisältämiä aminohappoja ja niiden aineenvaihdunnan tuotteita.

Ihon rakennetta muistuttavan koostumuksen avulla pyritään kontrolloimaan veden pois haihtumista ja vahvistamaan ihon komponentteja. Veden haihtumista estetään usein sellaisten emollienttien avulla, jotka muodostavat ihon pinnalle okkluusion, eli kalvon. 

Kosteusvoiteen valinta

Kuivan ihon hoidossa olennaista on se, miten tuote kosteuttaa. Alussa mainitut kuivan ihon oireet ovat hyvin monimuotoisia, eivätkä ne esiinny aina yhdessä. Yleisesti ajatellaan, että paras kosteuttava vaikutus saadaan yhdistämällä humektantteja ja kosteuttavia aineita, emollienttejä sekä okklusoivia aineita. Kaikkia edellä mainittuja ei välttämättä tarvitse esiintyä yhdessä ja samassa tuotteessa, vaan niitä voidaan saada kerrostamalla eri tuotteita. Erilaiset kuivuuden oireet ja taustasyyt voivat kuitenkin vaikuttaa voiteen valintaan.

Esimerkiksi atooppisen ihon hoidossa suositaan voiteita, jotka sisältävät runsaasti emollientteja ja okklusoivia ainesosia.  Tukkeutumiseen taipuvaisella iholle suositellaan puolestaan tuotteita, jotka sisältävät enemmän humektantteja ja kosteuttavia aineita ja, jotka eivät muodosta ihon pinnalle paksua, okklusoivaa kalvoa. 

Myös kosteuttavien tuotteiden valinnassa on hyvä muistaa yksilöllisyys. Oikea tuote löytyy kokeilun kautta. 

Muista nämä ihon kosteutuksessa

Ihon hyvä kosteutus auttaa pitämään ihon ehjänä ja hyvinvoivana. Lisäksi kosteutus helpottaa eri iho-oireita, kuten ihoärsytyksiä sekä ennaltaehkäisee kudosvaurioita. Kosteustasapainon kannalta on tärkeää muistaa seuraavat asiat:

• suojaa läpäisyestettä: vältä turhan voimakasta pesua ja hankausta

• käytä runsaasti kosteusvoidetta päivittäin ja aina ihon kastelun jälkeen

• helposti tukkeutuvan ihon hoidossa kannattaa suosia voiteita, jotka eivät muodosta ihon pinnalle voimakasta okkluusiota

• erittäin kuivan ja ärtyneen ihon hoidossa voimakkaampi okkluusio auttaa hillitsemään veden haihtumista pois ihosta

• suojaa iho pakkaselta ja viimalta vaatteiden avulla

Jos tarvitset apua sopivan kosteusvoiteen valinnassa tai mieleesi herää kysymyksiä, laita ihmeessä kysymyksiä meille! 

Ihanaa alkuvuotta!

-Tuuli / Kauneushoitola Isla

Uutta Kauneushoitola Islassa: kanta-asiakasohjelma & IslaApp

Ihanaa uutta vuotta 2022! On tullut vihdoin aika paljastaa projekti, jonka parissa olen työskennellyt kuluneen puolen vuoden ajan. Haluan heti alkuun selittää hieman projektin taustoja. Kuten moni varmasti jo tietääkin, olen erittäin kiinnostunut erilaisista ihon ongelmista ja niiden hoitamisesta. Perustan osaamiseni ja ammattitaitoni tieteellisten julkaisujen päälle ja olen ammentanutkin niistä valtavan määrän tietoa kuluneiden vuosien ajan. Vaikka tieteellinen tieto ei ole vielä antanut suoria ja niin sanottuja “helppoja” ratkaisuja ihon haasteisiin, on yksi asia tullut väistämättäkin huomattua:

Ratkaisevaa on ihon hoito kotona.

Tämä nyt ei sinänsä ketään varmaan yllätä - on selvää, että se mitä kotona iholle teemme, vaikuttaa. Näinkin yksinkertaiselta kuulostava asia on kuitenkin itse asiassa hyvin kaukana simppelistä. Iho-ongelmat ja -taudit nimittäin eivät ole lainkaan yksinkertaisia. Iho reagoi hyvin arvaamattomasti eri tekijöihin, eikä varoitusmerkkejä välttämättä ilmene lainkaan, ennen kun tilanne on jo paha. Kosmetiikkatuote, joka on pitkään toiminut hyvin, voikin yhtäkkiä aiheuttaa ihon kunnon voimakkaan pahenemisen. Eikä siinä vielä kaikki - kosmetiikan lisäksi myös kaikki muu ympärillämme vaikuttaa. Jos laukaisevat tekijät kiinnostavat aiheena enemmän, suosittelen tutustumaan viime kuun blogijuttuun tarkemmin. Mutta nyt pääsemme takaisin siihen, mistä projektini sai alkunsa.

Kun lähden suunnittelemaan yksilöllistä ihonhoito-ohjelmaa, on minun tärkeä tietää ihosta mahdollisimman paljon: mihin se reagoi, mihin se ei reagoi, mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei ja niin edelleen. Kuulen myös mielelläni aiemmasta ihonhoitohistoriasta ja siitä, miten iho on reagoinut eri tuotteisiin. Kaikki tämä tieto auttaa havainnoimaan sitä, miten iho reagoi eri tekijöihin. Ja tämä puolestaan auttaa ymmärtämään sitä, miten ihoa kannattaa hoitaa. 

Olenkin ottanut tavakseni pyytää asiakkaitani kirjaamaan näitä eri tekijöitä ylös myös hoitojen välissä. Tämä ei kuitenkaan ole niin helppoa. Kirjaaminen voi tuntua ajoittain turhalta tai tylsältä, tai se voi yksinkertaisesti unohtua muun arjen painaessa päälle. Erään kerran sitten vain välähti: miksi meillä ei ole tähän tarkoitukseen sovellusta? Siis sovellusta pelkästään ihonhoidon suunnitteluun ja ihon kunnon seuraamiseen. Siitä tämä kaikki siis sai alkunsa ja nyt pääsette näkemään sen tuloksen: IslaAppin. 

Mikä on IslaApp?

IslaApp on sovellus, jonka avulla seuraamme ihosta sellaisia asioita, joilla voi olla merkittävä vaikutus ihon kuntoon sekä ihonhoidon suunnitteluun. Sovelluksen avulla seuraat ihon kunnon lisäksi myös eri kosmetiikkatuotteiden sopivuutta ihollesi sekä opit tunnistamaan laukaisevia tekijöitä. Eikä sinun tarvitse tulkita tätä tietoa yksin: kaikki tämä antaa meille kosmetologeille paremman pohjan auttamiseesi. Jakamalla meille sovelluksen avulla tekemiäsi havaintoja, voimme tutkia sopimattomien tuotteiden ainesosia, tunnistaa mahdollisia laukaisevia tekijöitä ja ennen kaikkea suunnitella entistä yksilöidymmän ja kohdennetumman ihonhoito-ohjelman juuri sinulle. 

Miksi siis IslaApp?

• Löydä ihollesi parhaiten sopivat tuotteet

• Opi tunnistamaan ja välttämään ihon kuntoa pahentavia tekijöitä

• Seuraa ja tarkkaile ihon kunnon muutoksia

• Saa paras mahdollinen tuki ihonhoitoon ammattilaisilta

IslaApp on kaikkina ominaisuuksineen Kauneushoitola Islan kanta-asiakkaiden käytettävissä, mutta ihon laukaisevien tekijöiden tunnistaminen on kaikkien käytössä. Pääset lataamaan sovelluksen käyttöösi sovelluskaupasta. 

Kanta-asiakkuus

Tästä pääsemmekin seuraavaan asiaan: kuten moni teistä tietää, iho-ongelmien hoito vaatii sitoutumista ja kärsivällisyyttä. Hoitojaksot voivat olla tiheitä ja myös ylläpitohoito on tärkeässä osassa. IslaAppin yhteydessä olemme kehittäneet Kauneushoitola Islan kanta-asiakasohjelman, joka tiivistää yhteistyötämme entisestään. Kanta-asiakkaana saat käyttöösi seuraavat edut:

• Veloitukseton ihonhoidon ohjaus

• 10 % alennus kaikista palveluista

• Kaikkien IslaApp ominaisuuksien käyttöoikeus

Veloituksettomassa ihonhoidon ohjauksessa tutustumme ihoosi hieman tarkemmpin. Teemme ihoanalyysin, jossa määritellään ihon kunto, käymme läpi ihon aiempaa oireilua ja reagointia eri tekijöihin ja tutustumme tarkemmin käytössäsi oleviin ihonhoitotuotteisiin. Selvityksen pohjalta suunnittelemme sinulle yksilöllisen ihonhoito-ohjelman, jota muokataan ja kehitetään aktiivisesti tuntemustesi ja ihon kunnon muutosten mukaan. Ohjaukseen sisältyy käyttämiesi tuotteiden tarkempi läpikäynti. Näin voimme kartoittaa esimerkiksi tuotteiden ainesosia, jotka eivät välttämättä sovi ihollesi. Alkutapaaminen voidaan pitää myös etäyhteydellä. 

Hoitopalveluihin liitetään myös 10 % kanta-asiakasalennus. Saat alennuksen käyttöösi automaattisesti. Samalla jaamme sinulle henkilökohtaisen aktivointikoodin sovellukseemme, jotta pääset hyödyntämään sen kaikkia ominaisuuksia. Sovellus tukee ja auttaa meitä ihonhoidon suunnittelussa. 

Kokonaisuutena haluamme uuden kanta-asiakasohjelman sekä sovelluksen avulla luoda sinulle entistä monipuolisemman, henkilökohtaisemman ja kattavamman kokemuksen Kauneushoitola Islan asiakkaana. 

Älä siis jää ihosi kanssa yksin 

Lisää tietoa kanta-asiakasohjelmasta löydät täältä ja sovelluksesta täältä. Katso myös IslaAppin esittelyvideo Instagram tililtämme.

Voit liittyä mukaan kanta-asiakasohjelmaan sähköpostitse info@kauneushoitolaisla.fi tai Kanta-asiakkuus sivun kautta. 

Ihanaa alkanutta vuotta 2022 kaikille ja valtava kiitos vielä vuodesta 2021, te teitte siitä erityisen <3 

-Tuuli / Kauneushoitola Isla

Laukaisevat tekijät

Taas kerran vuorossa on eräs lempiaiheistani. Tällä kertaa käsittelemme yhtä erittäin monen ihotaudin ja -ongelman kohdalla merkittävää tekijää - nimittäin laukaisevia tekijöitä ja niiden tunnistamista. Olen sivunnut aihetta lyhyesti muun muassa ruusufinnin, atooppisen ekseeman ja aknen kohdalla, mutta tänään syvennymme siihen tarkemmin.

Laukaiseva tekijä, eli triggeri

Laukaiseva tekijä ei ole ihotaudin varsinaisen puhkeamisen syy. Sen sijaan laukaiseva tekijä voi aktivoida iho-oireita, käynnistää iho-oireisiin johtavia prosesseja tai voimistaa oireita. Esimerkiksi ruusufinni voi alkaa punoittaa ja kuumottaa voimakkaasti henkilön nautittua kupillinen kahvia. Tai vastaavasti atooppisen ekseeman kutina voi voimistua kuumassa ja kuivassa ilmassa. Laukaisevat tekijät ovat siis ympäristötekijöitä, jotka hankaloittavat ennestäänkin vaikeita iho-ongelmia. 

Laukaisevat tekijät ovat yksilöllisiä, eikä samat tekijät välttämättä aiheuta samaa reaktiota eri ihmisillä. Ihotautiin sairastuneen henkilön olisikin tärkeä oppia tunnistamaan oman ihon oireilua laukaisevia tekijöitä. Laukaisevien tekijöiden tunnistaminen ja välttäminen ei ole yksinään parannuskeino ihotauteihin, mutta sillä voi olla huomattavasti elämänlaatua helpottava vaikutus. Laukaisevien tekijöiden tunnistaminen ja välttäminen auttaa remissiovaiheen, eli hyvän jakson ylläpitoa ja ennaltaehkäisee iho-oireiden puhkeamista. 

Helppoa tämä ei kuitenkaan ole. Kohtaamme päivittäin valtavan määrän erilaisia ympäristötekijöitä. Kaikella on vaikutusta; millainen sää on, mikä ilmankosteus on, mitä kosmetiikkaa olemme käyttäneet, mitä olemme syöneet ja mikä on tunnetilamme. Laukaisevien tekijöiden tunnistaminen onkin juuri siksi niin vaikeaa: vaihtoehtoja on yksinkertaisesti liikaa.

Esimerkkejä yleisistä laukaisevista tekijöistä:

• stressi

• alkoholi

• lämpötilavaihtelut

• ilman lämpötila (kuuma/kylmä)

• ilmankosteus (kuiva/kostea)

• tietyt ruoka-aineet

• tietyt kosmetiikkatuotteet

Se, miten ja miksi tietyt laukaisevat tekijät pahentavat ihon tilaa, on vielä epäselvää. Esimerkiksi ruusufinnin kohdalla ajatellaan, että kyseessä on näiden ympäristötekijöiden sekä geneettisten tekijöiden yhteisvaikutus, joka johtaa immuunipuolustuksen aktivoitumiseen ja iho-oireiden puhkeamiseen. Ruusufinnin kohdalla tunnetaan useita yleisiä laukaisevia tekijöitä, mutta ne eivät vaikuta kaikilla samoin tavoin. Yleisiin laukaiseviin tekijöihin luetaan UV-säteily, stressi, kuuma ilma, tuuli, kostea ilma, kuumat juomat, alkoholi, tuliset ruoat, kofeiini, kaneli, maitotuotteet, lämpötilavaihtelut sekä kosmetiikkatuotteet. 

Psoriaasin kohdalla yleisiin laukaiseviin tekijöihin luetaan alkoholi, tupakointi, ylipaino sekä tietyt lääkkeet. Myös esimerkiksi ihon traumojen on huomattu laukaisevan psoriaasin oireita. Tällöin iho-oireet voivat puhjeta esimerkiksi auringon polttamalle tai arpeutuvalle alueelle. Muina laukaisevina tekijöinä pidetään stressiä

Sama pätee myös akneen. Aknen laukaisevina tekijöinä voivat toimia mm stressi, tietyt ruoka-aineet tai kosmetiikkatuotteet. Atooppisessa ekseemassa erityisesti kutinaa voi laukaista tekijät, kuten stressi, hikoilu, lämpötilanmuutokset, kuiva ilma ja kuuma ilma. 

Miten laukaisevia tekijöitä tunnistetaan?

Kuten sanottu, laukaisevien tekijöiden tunnistaminen ei ole helppoa. Hyvänä apuvälineenä pidetään päiväkirjaa, johon kirjataan ylös ihon kuntoon mahdollisesti vaikuttaneita tekijöitä ja ihon kunnon muutoksia. Tarkemmalla seurannalla voidaan oppia tunnistamaan eri tekijöitä, jotka pahentavat ihon tilaa. Kokemuksesta voi sanoa, että ilman seurantaa jäävät tekijät monesti tunnistamatta. 

Kirjaa päiväkirjaan ylös...

• ihon kunto tänään (iho-oireet, oireiden voimakkuus, tuntemukset...)

• mahdolliset laukaisevat tekijät (esim. sää, nautitut ruoat ja juomat, käytetyt kosmetiikkatuotteet, stressi...)

Ihon kunnon muutosten seuraaminen ja tarkkailu auttaa myös meitä kosmetologia ihonhoidon ohjauksessa ja suunnittelussa. Jos esimerkiksi huomaat jonkin tietyn tuotteen pahentavan ihon tilaa, voimme selvittää tuotteen ainesosalistasta mahdollisia sopimattomia raaka-aineita. Tämä auttaa meitä valitsemaan ihollesi parhaiten sopivat tuotteet ja hoitomenetelmät. Jotta yksittäisen tuotteen seuraaminen ja tarkkailu mahdollistuu, on hyvä aloittaa uusien tuotteiden kokeilu yksi tuote kerrallaan. Näin kyseisen tuotteen vaikutuksia voidaan arvioida paremmin. 

Mikäli kaipaat lisätietoa tai apua laukaisevien tekijöiden seurantaan, voit aina olla meihin yhteydessä! Ihania talvipäiviä toivottaen,

Tuuli / Kauneushoitola Isla

Tulehdus ihossa 

Ihoon liittyvässä keskustelussa termi tulehdus vilahtelee paljon. Sillä voidaan viitata kipeisiin ja punoittaviin finneihin eli papuloihin, ärtyneeseen ihoalueeseen ja moneen muuhun. Tällä kertaa syvennymme tarkemmin siihen, mitä tulehdus oikeastaan tarkoittaa ja millaisia erilaisia hoitomenetelmiä sen hoitoon on. 

Tulehduksen määritelmä

Termillä tulehdus voidaan viitata kahteen asiaan:

1. Tulehdus, inflammaatio

2. Tulehdus, infektio

Ensimmäinen, inflammaatio, on virallinen tulehduksen määritelmä. Sillä tarkoitetaan verisuonikkaiden kudosten reaktiota fysikaaliseen, kemialliseen tai biologiseen vaurioon. Infektio on puolestaan seurausta jonkin taudinaiheuttajan tunkeutumisesta elimistöön elimistön ulkopuolelta tai sen siirtyminen elimistön jostain osasta toiseen. 

Mikä tulehdus on?

Tulehdus on elimistön immuunipuolustuksen reaktio, jonka tarkoituksena on suojata kudoksia vaurioilta sekä elimistöä taudinaiheuttajilta. Kyseessä on siis elimistöllemme hyvin tärkeä ja tarpeellinen reaktio. 

Tulehduksen kliinisiin oireisiin luetaan...

1. Kipu: Tulehdusalueen kudosvaurio voi aiheuttaa kipua kipureseptorien reagoidessa ärsytykseen. 

2. Turvotus: Tulehdusalueen turvotus on seurausta tulehduksen vaikutuksista verisuoniin. Alueella verisuonten seinämien läpi tihkuu nestettä kudokseen, aiheuttaen turvotuksen. Turvotus on nopeasti syntyvä reaktio tulehduksessa. 

3. Verekkyys (punoitus): Tulehdusalueen punoitus johtuu siitä, että vaurioalueelle kuljetetaan enemmän verta ja sen kuljettamia tulehdussoluja. Punoitus syntyy nopeasti, sillä säätelytekijät halutaan nopeasti paikalle. 

Mitä ihossa tapahtuu?

Tulehdus on hyvin monimutkainen reaktio, johon osallistuu lukuisia eri tekijöitä. Monivaiheinen reaktio käynnistyy, kun elimistössä havaitaan esimerkiksi tiettyjä mikrobeja tai vaurioituneita soluja. Elimistö pyrkii tulehdusreaktion avulla eliminoimaan nämä mahdollisesti haitalliset aineet mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti. 

Tulehdukseen osallistuu lukuisat eri solut ja tulehdusvälittäjäaineet. Tieto mahdollisesta tunkeutujasta tai vaurioituneesta kudoksesta aktivoi solujen ja välittäjäaineiden toimintaa. Seurauksena on lukuisia konkreettisia vaikutuksia. Nopeasti reaktion alussa tulehdusalueen verisuonet laajenevat ja niiden läpäisevyys paranee. Vaikutuksen tavoitteena on nopeuttaa  tiettyjen tulehdussolujen pääsyä tulehdusalueelle. Seurauksena on myös tulehdusalueen turvotus ja punoitus. 

Tulehdussolut, kuten neutrofiilit ja makrofaagit  yhdessä välittäjäaineiden kanssa tuhoavat mahdolliset tunkeutujat sekä vaurioituneet solut tulehdusalueella. Reaktion avulla estetään mikrobien tunkeutuminen elimistöön, kuten myös mahdolliset suuremmat kudosvauriot. 

Kun puolustusjärjestelmä on toteuttanut tehtävänsä, tulehdusreaktio hiljennetään. Kuten tulehduksen käynnistämiseen ja ylläpitoon, myös sen hiljentämiseen osallistuu lukuisat eri solutyypit ja tekijät. Resoluutiovaiheessa, eli tulehduksen paranemisvaiheessa tulehdusalue palautuu rakenteellisesti ja toiminnallisesti ennalleen, joka johtaa punoituksen ja turvotuksen poistumiseen. 

Tulehdus vaurioittaa aina jonkin verran kudosta, jonka vuoksi sen tarkka kontrollointi on erittäin tärkeää. Mikäli tulehduksen säätelyssä on puutteita, voi seurauksena olla esimerkiksi immuunijärjestelmän ylireagointi ja kudosvauriot. Muita tulehduksen säätelyn häiriöiden aiheuttamia ongelmia ovat pitkittyneet tulehdusreaktiot, arpikudoksen muodostuminen, tulehduspaiseet sekä krooniset tulehdusoireet. 

Tulehduksen hoito

Ihotautien, kuten aknen ja ruusufinnin kohdalla tulehduksen säätelyssä on häiriöitä. Niissä tulehdusta voidaan hoitaa erilaisilla lääkevalmisteilla sisäisesti ja ulkoisesti. Ihotautien kohdalla onkin aina hyvä kääntyä ihotautilääkärin puoleen, joka suunnittelee sopivan hoito-ohjelman eri tekijöiden perusteella. 

Kosmetologilla tulehduksen käsittely riippuu monesta tekijästä. Esimerkiksi tulehduksen määrä iholla vaikuttaa siihen, mitä hoitomenetelmiä iholle voidaan tehdä. Lähtökohtaisesti tulehtuneet alueet, olivat ne sitten isoja tai pieniä, hoidetaan mahdollisimman hellävaraisesti. Useimmilla ammattisarjoilla on erityisiä tulehdusten rauhoittamiseen tarkoitettuja valmisteita, joita voidaan yhdistää hoitoon. Sen lisäksi olemassa on esimerkiksi erilaisia valohoitolaitteita, joiden avulla tulehdusta voidaan pyrkiä rauhoittamaan. Mikäli kyseessä on ihotauti, kuten ruusufinni, kosmetologi auttaa suunnittelemaan kotihoito-ohjelman, jossa on huomioitu mahdolliset lääkehoidot ja toteuttaa lääkehoitoa tukevia, ihoa rauhoittavia hoitoja. 

Vinkkejä kotihoitoon

Tulehduksillisten ihotautien hoito on usein hyvin yksilöllistä ja vaativaa, joten niiden kotihoidossa kannattaa aina kääntyä asiantuntijan puoleen. Sen sijaan yksittäisiä tulehtuneita papuloita ym. voi hyvin hoitaa kotona erilaisten kosmetiikkatuotteiden avulla. Markkinoilta löytyy lukuisia hyviä vaihtoehtoja niin puhdistukseen, kuin kosteutukseenkin. Sen lisäksi ihonhoitorutiineihin voi liittää tulehduksia rauhoittavia paikallishoitovalmisteita, jotka ovat suunniteltu nimenomaan tulehdusten hoitoon. Paikallishoitovalmisteet sisältävät tyypillisesti esimerkiksi teepuuöljyä, aloe veraa, sinkkiä vihreää teetä, salisyylihappoa tai atselaiinihappoa. Hyvän lisän voi saada myös esimerkiksi valkosavea, kaoliinia sisältävistä naamioista. 

Tulehtuneiden papuloiden puristelua tai ylimääräistä koskemista on hyvä välttää, sillä se voi pahimmillaan lisätä tulehdusta entisestään tai jättää arpia ihoon.

Esimerkkejä tulehdusta rauhoittavista kosmetiikan raaka-aineista:

• Retinoidit (retinaldehydi, retonoli, retinyyliesterit) Retinoideja käytetään aknen hoidossa lääkevalmisteissa, mutta ne muodostavat myös yleisen kosmetiikassa käytetyn raaka-aineryhmän. Niillä on havaittu olevan lukuisia tulehduksen kannalta positiivisia vaikutuksia, mutta kosmetiikan puolella ei ole tehty laajoja placebo-kontrolloituja kokeita niiden tehosta. Yleisesti retinoideja sisältäviä tuotteita kuitenkin pidetään hyvin toimivana menetelmänä tulehdusten hoidossa.

• Atselaiinihappo: Atselaiinihappo on ensimmäisiä kosmetiikassa käytettyjä tulehdusta rauhoittavia ainesosia, eli sillä on pitkä historia. Kyseistä raaka-ainetta pidetään myös ihoa suojaavana, jonka vuoksi sen ajatellaan olevan hyvä punoituksen rauhoittamiseen. 

• Teepuuöljy: Tulehdusta rauhoittavan ja antimikrobisia aineita sisältävän teepuuöljyn on todettu olevan tehokas raaka-aine tulehduksen hoidossa. Sen on havaittu rauhoittavan tehokkaasti myös tulehdusalueen punoitusta. Teepuuöljy voi aiheuttaa ihoärsytystä.

• Aloe vera: Monelle tuttu aloe vera on tulehdusta rauhoittava, bakteerien kolonisaatiota hillitsevä ja haavan paranemista edistävä raaka-aine. Kyseistä raaka-ainetta on tutkittu muun muassa ruusufinnin hoidossa nimenomaan sen tulehdusta rauhoittavien ominaisuuksien vuoksi. 

• Vihreä tee: Polyfenoleja sisältävä vihreä tee on hyvin yleinen raaka-aine tulehdusta rauhoittavassa kosmetiikassa. Rauhoittavien ominaisuuksien lisäksi vihreä tee on hyvin antioksidanttinen, eli se suojaa ihoa vapailta happiradikaaleilta ja niiden aiheuttamilta soluvaurioilta. 

Muistilista:

• Tulehdus on monimutkainen ihon puolustusreaktio, jonka tarkoituksena on estää taudinaiheuttajien pääsy elimistöön sekä estää kudosvaurioita

• Akuutti tulehdus rauhoittuu itsestään, kun taudinaiheuttaja tai vaurioituneet solut on saatu poistettua

• Poikkeavuudet tulehdusreaktion säätelyssä voi johtaa krooniseen tulehdukseen tai esimerkiksi poikkeavaan arpien muodostumiseen

• Moneen ihotautiin liittyy tulehdus. Ihotautien kohdalla on aina hyvä kääntyä ihotautilääkärin puoleen, jotta iho saadaan tasapainotettua. Kosmetologi voi tukea ihotautien hoidossa auttamalla kotihoidon suunnittelussa ja tekemällä tulehdusta rauhoittavia hoitoja

• Tulehtuneiden ihoalueiden koskeminen ja puristelu on syytä jättää pois

• Kotihoitoon voi valita tulehdusta rauhoittavia tuotteita ja paikallishoitovalmisteita

Muista, että voit aina soittaa tai lähettää meille viestiä, mikäli mieleesi nousee kysymyksiä ihonhoitoon liittyen. Autamme aina mielellämme!

Ihanaa loppusyksyä toivottaen,

Tuuli / Kauneushoitola Isla

TSW - kokemus sairastumisesta ja toipumisesta

Julkaisimme lokakuun alussa blogikirjoituksen kortisonivieroitukseen liittyvästä TSW:stä (topical steroid withdrawal). Taustatutkimuksen tekemisen yhteydessä olen keskustellut useamman TSW:n läpi käyneen henkilön kanssa ja keskustelut ovat olleet hyvin koskettavia. Sain luvan jakaa erään heistä tarinan täällä blogissamme. Haluamme kiittää kirjoittajaa rohkeudesta ja oman tarinan jakamisesta ja toivomme, että kirjoitus lisää ymmärrystä TSW:stä ja tuo vertaistukea samassa tilanteessa oleville. Kiitos <3 

"Käytin nuoruudessa joitain kertoja kortisonivoiteita, mutta vain kuuriluontoisesti. Ihollani oli atopiataipumusta. Vuonna 2012 iho-ongelmani riistäytyivät käsistä. En tiedä johtuiko se stressistä, huonosta ruokavaliosta, railakkaasta opiskelijaelämästä, senaikaisen asuntoni mahdollista homeesta vai kaikkien näiden summasta. Kesällä 2013 minulle määrättiin kortisonitabletteja ja kortisonivoiteita - Hydrocortisonia kasvoille, Bemetsonia koko vartalolle. Niitä minun piti käyttää ensin joka päivä 2 viikkoa ja sitten 3 kertaa viikossa jatkuvasti. 

Näin tein seuraavat pari vuotta, kunnes alkoi ketuttamaan, että ennen suht helppo ja hyvä iho ei pystynyt enää toimimaan ilman lääkevoiteita ja alituista rasvaamista. Heti, jos en laittanut rasvaa pariin päivään, ihoni lehahti punaiseksi ja ärtyi. Aloin tutkia asiaa tarkemmin tammikuussa 2015 ja törmäsin netissä TSW:hen. Ensin en voinut mitenkään kuvitella, että minulla olisi se, koska kuvat olivat niin hurjia. Mutta palaset loksahtivat kohdalleen ja toivo terveestä ihosta innoitti minut kokeilemaan kortisonivoiteiden lopettamista. Päätin vähentää kortisonia pikkuhiljaa, mutta siinä TSW:n oireet tulivat jo pikkuhiljaa esiin.

Helmikuussa 2015 päätin lopettaa kortisonivoiteiden käytön kokonaan ja heti parin päivän kuluessa kehoni ja kasvoni turposivat paljon ja ihoni meni raa’aksi ja punaiseksi. Ekat kuukaudet olivat todella vaikeita - tein myös samaan aikaan opintojeni lopputyötä. Ihoa sattui tosi paljon, kutina oli sietämätöntä ja minun oli vaikea säädellä kehoni lämpötilaa. Suihkussa käyminenkin oli kivuliasta. TSW aiheutti mitä ihmeellisempiä oireita, jotka menivät kyllä ohi itsestään ja monet niistä olen jo unohtanut kokonaan. Valmistuin ja muutin kesällä 2015 vanhempieni luokse keskittyäkseni paranemiseen. Kävin muistaakseni pariin otteeseen ihotautilääkäreillä, mutta heidän vastaus oli vain tarjota lisää kortisonia. Paraneminen tuntui tosi hitaalta ja välillä otti takapakkia mikä oli tosi raskasta. Prosessi oli henkisesti todella rankka. 

Vuoden aikana ihoni parani ja ihoni oli enää huonona käsissä ja kasvoissa kevääseen 2016 mennessä. Kesällä 2016 heinäkuussa nekin parantuivat suhteellisen hyvin. Menin surffireissulle ystäväni kanssa ja se oli aivan uskomatonta! Pystyin olemaan auringossa, ruskettumaan, uimaan. Se tuntui mielettömältä! Syksyllä 2016 palasin taas työelämään. Ihoni oli suht hyvässä kunnossa, välillä se saattoi kuitenki hetkeksi lehahtaa. TSW:n aloitettua minun oli vaikea löytää itselleni sopivaa kosteusvoidetta, joka sopisi iholleni. Useimmat niistä saivat ihoni vain punaiseksi, ärtyneeksi ja kutisevaksi. Joskus koitin olla ilman rasvaa mutta sekään ei auttanut. Syksyllä 2017 löysin punavalo Led-hoidon sekä minulle sopivan kosteusvoiteen, jotka auttoivat kasvojeni ja käsieni ihoa parantumaan lopulta kokonaan. 

TSW teki minusta vahvemman ja tänä päivänä pystyn olemaan kiitollinen kokemastani. Se on aivan ihmeellistä mihin kehomme pystyvät! On oikeasti aika vaikea pukea sanoiksi sitä mitä koki. Se oli kipua, jota kenenkään ei tulisi kokea. Ilokseni voin kertoa, että ihoni on nykyään terve ja hyvinvoiva. Voin tehdä kaikkia rakastamiani asioita, joita en pystynyt tekemään silloin, kun ihoni oli huonona ja kävin läpi TSW:tä, kuten uida meressä, urheilla, käydä saunassa ja tehdä savitöitä. "

Topical Steroid Withdrawal, TSW

Työskentely ihon parissa on opettanut minulle ennen kaikkea sen, että iho on todella ihmeellinen, monimutkainen ja arvaamaton elin. Pieneltäkin kuulostavat muutokset ja häiriöt sen rakenteessa ja toiminnassa voivat johtaa monimuotoisiin oireisiin, jotka vaikuttavat merkittävästi elämänlaatuun. Olemme blogissamme käsitelleet eri ihotauteja, kuten atooppista ekseemaa, psoriaasia, aknea ja ruusufinniä. Näiden ehkä hieman tunnetumpien ihotautien lisäksi on olemassa myös valtava määrä harvinaisia ihotauteja ja -ongelmia, joista moni meistä ei ole koskaan kuullutkaan. Myös näiden harvinaisempien aihepiirien käsittely on kuitenkin tärkeää, sillä kuten mainittu, niillä voi olla hyvin merkittäviä vaikutuksia sairastavan henkilön elämään. Eri ihotaudeista ja -ongelmista kärsivät henkilöt kantavat mukanaan häpeää, matalaa itsetuntoa ja alakuloa. 

Lokakuussa keskitymme erääseen tiettyyn iho-ongelmaan, johon törmäsin työni kautta viime vuoden puolella. Ymmärsin heti, että aihe vaatii tarkempaa tutustumista. Ja kun käsitin, miten voimakkaasti tämä ihon toiminnan häiriö vaikuttaa kaikkiin elämän osa-alueisiin, halusin nostaa sen esille myös täällä. Heti alkuun haluan painottaa, että kyseinen ihon toiminnan häiriö on suhteellisen uusi, eikä sitä näin ollen ole vielä ehditty tutkia kovinkaan paljon. 

Mikä on TSW?

Käsittelemämme aihe on topical steroid withdrawal, TSW. Aihe on niin tuore, että siitä ei juurikaan löydy suomeksi tietoa, eikä ilmiöllä näin ollen myöskään ole vakiintunutta suomennosta. Sen vuoksi puhummekin tästä paikallissteroideihin liittyvästä ilmiöstä lyhenteellä TSW. Muita samaan ilmiöön viittaavia nimityksiä ovat topical steroid addiction (TSA) ja red burning skin syndrome (RBSS). TSW:n merkittävänä esille tuojana ja tutkimustyön edistäjänä voidaan pitää amerikkalaista voittoa tavoittelematota säätiötä, National Eczema Associationia.

Mitä TSW sitten oikeastaan on? Kyseessä on harvinainen pitkäaikaisen kortisonin käytön aiheuttama sivuvaikutus. Reaktio voi olla nopeasti ohimenevä tai jatkua pitkään. Oireet alkavat tyypillisesti muutamien päivien tai viikkojen aikana pinnallisen kortisonivoiteen käytön lopettamisen jälkeen. 

Esimerkkejä oireista:

• voimakas punoitus 

• voimakas paksuuntuminen

• turvotus

• papulat

• polttelu

• pistely

• kutina

• ihon herkistyminen

Haastavaa TSW:ssä on se, että iho-oireet pahenevat voimakkaasti hyvin monien erilaisten tekijöiden vaikutuksesta. Iho on esimerkiksi huomattavasti herkempi eri ympäristötekijöille, eli esimerkiksi talvipakkanen tai voimakas tuuli voi pahentaa ihon tilaa. Lisäksi hyvin moni kosmetiikkavalmiste ärsyttää ihoa, jonka vuoksi sopivien hoitotuotteiden löytäminen on todella haastavaa.  

Miksi näin tapahtuu?

Kortisonivoiteet ovat tärkeä ja tuloksellinen osa ekseemojen, kuten atooppisen ekseeman hoitoa. Niiden teho ja merkitys ihotautien hoidossa on todistettu lukuisissa tutkimuksissa ja ne muodostavat ensimmäisen linjan ekseeman hoidossa.

TSW:n kohdalla iho reagoi kortisonivoiteen lopettamiselle ylläkuvatulla oireilulla. Usein taustalla on hyvin pitkä kortisonikuuri, jonka lopettamisen jälkeen oireet alkavat muutamassa päivässä ja pahenevat nopeasti. Lievissä tapauksissa oireet voivat olla hyvin lieviä, kuten pientä lehahtelua, mutta vakavammissa tapauksissa oireet ovat voimakkaita ja leviävät laajalle alueelle. 

Oireiden kesto vaihtelee päivistä kuukausiin ja jopa vuosiin. Ensimmäinen oire on usein voimakas punoitus, jota seuraa kuivuus, kutina, ihon paksuuntuminen ja voimakas hilseily. TSW:stä kärsivillä esiintyy tänä aikana usein mielialan laskua ja pessimistisyyttä, koska oireille ei ole tunnettua hoitoa. Iho kuitenkin paranee omalla ajallaan. Paranemisen merkkeinä pidetään voimakasta hikoilua. 

Haastavaa TSW:ssä on se, että oireet muistuttavat alkuperäistä ihotautia, johon kortisonivoide on määrätty. Esimerkiksi atooppinen ekseema muistuttaa paljon TSW:tä ja on jossain määrin kiisteltyä, onko TSW:tä edes olemassa, vai johtuuko valmisteen käytön lopettamista seuraavat oireet yksinkertaisesti siitä, että ekseema palasi. Eroja muun muassa oireiden ilmenemisalueilla ja etenemisellä on kuitenkin havaittu. 

Ilmiön tarkkaa syntymekanismia ei tunneta, mutta epäillään, että kortisonin äkillinen katoaminen ihosta lisäisi typpioksiditasoja ja aiheuttaisi siten muun muassa verisuonten laajenemista. 

Oireiden hoito

Tällä hetkellä ajatellaan, että TSW:tä voitaisiin ennaltaehkäistä useimpien potilaiden kohdalla, ohjaamalla kortisonivoiteiden oikeaoppiseen käyttöön. Lääkärin ohjeita kortisonivoiteiden käyttöön tulee siis noudattaa täsmällisesti. Oikeaoppisesti käytettynä kortisonivoiteita käytetään maksimissaan muutaman viikon pituisina kuureina, jonka jälkeen hoitoa jatketaan tarvittaessa ylläpitohoitona. Lääkäri ohjeistaa aina yksilöllisesti valmisteen käytön kohdealueen ja ekseeman luonteen mukaan. 

Itse TSW:n oireiden hoitamisessa korostetaan yksilöllisyyttä, sillä iho reagoi eri ihmisillä eri asioihin. Paranemisprosessissa onkin tärkeää kuunnella omia tuntemuksiaan ja etsiä sitä kautta itselleen sopivia hoitomenetelmiä ja -tuotteita. 

TSW:n kohdalla iho on tyypillisesti kuiva ja halkeileva, mutta kosteuttaminen ei ole lainkaan niin yksinkertaista, kuin terveellä iholla. Jotkut TSW:stä kärsivät eivät kestä lainkaan kosteusvoiteita koko vieroitusprosessin aikana. Tämä korostuu tietyissä paranemisen vaiheissa ja joissain tilanteissa kosteusvoiteet voivat jopa pahentaa ihon tilaa. Näin herkästi regoivan ihon kohdalla on erittäin suositeltavaa tehdä allergiatesti ennen minkään uuden tuotteen käyttöönottoa. Huomioitavaa on myös se, että sama tuote voi vaikuttaa ihoon eri tavoin vieroituksen eri vaiheissa. Suurin osa suosii vieroitusaikana minimalistisia emolliettejä tai balmeja. 

Sopivan puhdistustuotteen valintaan vaikuttavat samat haasteet, kuin kosteusvoiteenkin valinnassa. Puhdistustuotteeksi suositellaan valitsemaan hyvin mietoja tuotteita, eli ihonhoidossa kannattaa välttää voimakkaita pesuaineita. Lisäksi iho saattaa olla vieroituksen aikana niin herkkä, että se ei kestä pitkiä aikoja vedessä. 

Tämä kaikki kuvaa hyvin sitä, miten haastavaa ihonhoito on TSW oireilun aikana. Prosessi voi olla äärimmäisen turhauttava ja raskas, kun sopivia hoitomenetelmiä ei tunnu löytyvän. 

Kuten sanottu, TSW:n oireet voivat olla todella voimakkaita ja niistä toipuminen voi viedä aikaa. Joillain oireilu loppuu muutamassa kuukaudessa, toisilla prosessi vie jopa vuosia. Turhautumista lisää se, että ihon kunto voi pahentua yllättäen täysin ilman mitään syytä. Prosessi on siis pitkä ja sen aikana vastaan tulee sekä ylä-, että alamäkiä. 

Hyvää lisälukemista aiheeseen löytyy National Eczema  Associationin sivuilta. Mikäli aihe kiinnostaa, suosittelen myös lukemaan sosiaalisessa mediassa olevia sairastuneiden omakohtaisia kokemuksia esimerkiksi merkinnällä #topicalsteroidwithdrawal. Muista myös, että voit olla aina yhteydessä meihin minkä tahansa ihoon liittyvän ongelman kanssa. Autamme ja tuemme sinua aina parhaamme mukaan!

Syysterveisin,

Tuuli / Kauneushoitola Isla

Ihmeelliset mikrobit

Otsikkona "Ihmeelliset mikrobit" on hyvin kuvaava. Viime aikaiset tutkimukset ovat nimittäin osoittaneet, että aiemmin vain tauteja aiheuttavina pidetyt mikrobit ovat erottamaton ja merkittävä osa ihmiskehoa.

Ennen kun sukellamme syvemmälle mikrobien merkitykseen, palataan hetkeksi siihen, mistä kaikki aikanaan lähti liikkeelle. Merkittävän ensiaskeleen mikrobien maailmaan otti hollantilainen tieteilijä Antoni van Leeuwenhoek, joka teki ensimmäisen mikroskooppisen havainnon mikro-organismeista vuonna 1683. Läpimurron jälkeen kehitys kuitenkin hidastui pitkäksi aikaa tutkimusmenetelmien ja -laitteiden puutteiden vuoksi. 

Merkittävää edistystä mikrobien tutkimuksessa saatiin taas 2000-luvun alussa, kun kaksi suurta kansainvälistä projektia käynnistettiin. Projektit “the human mikrobiome project”, HMP ja MetaHIT ovat molemmat lisänneet ymmärrystämme ihmisen mikrobeista ja niiden tehtävistä.

Termistöä

• Mikrobi, mikro-organismi: yksinkertainen ja tyypillisesti yksisoluinen eliö, esimerkiksi hiiva, levä, bakteeri tai virus

• Mikrobiomi: tietyllä alueella esiintyvien mikrobien ja niiden sisältämämien geenien yhteisö

• Probiootti: elävä mikro-organismi, joka tukee kantajan terveyttä 

• Prebiootti: ravintokomponentti, joka edistää kantajan terveyttä muokkaamalla mikrobiomia 

• Antibiootti: useista mikro-organismeista valmistettu aine, joka estää bakteereiden ja muiden mikro-organismien kasvua ja tuhoaa niitä 

Mikä ihmeen mikrobiomi?

Elimistössämme on rajapintoja, jotka ovat suoraan kontaktissa ympäröivään maailmaan. Näihin rajapintoihin kuuluvat iho, limakalvot ja suolisto. Rajapintoja miehittää suuri joukko erilaisia mikro-organismeja, eli mikrobeja. Alueella olevat mikrobit ja niiden geenit muodostavat yhteisöjä, joita kutsutaan mikrobiomeiksi. Mikrobiomit kytkevät ympäristön vaikutukset ja elimistön puolustusjärjestelmän toisiinsa.

Ihon mikrobiomilla on tärkeä rooli muun muassa ihon homeostaasin ylläpidossa sekä elimistön suojaamisessa ympäristön haittatekijöiltä. Sen koostumus vaihtelee yksilöiden välillä, mutta tiettyjä kaikilla esiintyviä mikrobilajeja, kuten  lukuisia eri bakteerilajeja, viruksia, sieniä ja punkkeja on voitu tunnistaa. 

Iholla esiintyvät mikrobit voidaan jakaa kahteen ryhmään: "pysyviin” mikro-organismeihin ja "turisteihin". Pysyvät mikrobit muodostavat verrattain järjestäytyneen mikro-organismien ryhmän, joita löytyy ihosta rutiininomaisesti. Nämä pysyvät mikrobit ovat yleensä harmittomia ja ovat pääsääntöisesti kantajalleen hyödyllisiä. Turistit puolestaan vierailevat iholla muutamien tuntien tai päivien ajan. Normaalioloissa kummankaan ryhmän mikrobit eivät ole patogeenisia, mutta joidenkin mikrobien alalajit voivat toimia taudinaiheuttajina niiden määrän kasvaessa liikaa. 

Ihon mikrobiomi vaihtelee yksilöiden ja ihoalueiden välillä, mutta myös muut tekijät voivat vaikuttaa sen koostumukseen. Vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa sukupuoli, ruokavalio, lääkitykset, UV-säteily ja vuodenaika. 

Ihon mikrobiomin monimuotoisuus

Toteuttaakseen tehtävänsä, on ihon mikrobiomin oltava monimuotoinen. Monimuotoisuudella tarkoitetaan sitä, että eri mikrobilajien välillä on oltava tietty tasapaino. Useiden eri mikrobilajien välinen tasapaino nimittäin estää jonkin tietyn yksittäisen lajin liiallisen leviämisen, joka voisi johtaa esimerkiksi tulehdusreaktioihin. 

Monimuotoisuuden väheneminen onkin nykytiedon valossa voitu liittää esimerkiksi moneen ihotautiin. Esimerkiksi atooppisessa ekseemassa bakteeri nimeltään Staphylococcus aureus on päässyt valtaamaan liikaa elintilaa ja aknessa saman on tehnyt puolestaan Cutibacterium acnes. 

Mikrobiomin roolia ihotautien ja iho-ongelmien yhteydessä tutkitaan jatkuvasti lisää. Tämä voi tulevaisuudessa avata täysin uusia lähestymistapoja myös eri ihotautien hoitoon. Esimerkiksi sisäisesti käytettävät probioottivalmisteet ovat herättäneet paljon kiinnostusta ja keskustelua, vaikka yleistettäviä tuloksia ei vielä ole saatu. 

Kosmetiikka & mikrobit

Ihon mikrobiomin syvempi tuntemus synnyttänyt uuden trendin myös kosmetiikkamarkkinoilla. Tänä päivänä markkinoilta löytyy valtava valikoima tuotteita, joiden mainostetaan sisältävän probiootteja ja prebiootteja. Perimmäisenä ajatuksena on, että tuotteiden avulla voitaisiin vaikuttaa positiivisesti ihon mikrobiomiin, vahvistaen ja tukien sitä. 

Onko "ei-probioottinen" kosmetiikka sitten huonompaa? Tämä on erittäin kiinnostava aihe, ja tutkimustyö kosmetiikan vaikutuksista ihon mikrobiomiin tuntuu olevan vielä kovin kesken. Tämän hetkisen tiedon valossa näyttäisi kuitenkin siltä, että kosmetiikka voi vaikuttaa mikrobiomiin jonkin verran ja lisääntyvää näyttöä eri ainesosien vaikutuksesta mikrobiomiin saadaan jatkuvasti.  

Yleisesti siis ajatellaan, että nämä niin kutsutut "mikrobiomi ystävälliset" ainesosat voivat tukea ja vahvistaa ihon mikrobiomia ja, että tietyt "ei mikrobiomi ystävälliset" ainesosat, kuten antimikrobiset ainesosat voisivat häiritä mikrobiomin monimuotoisuutta. Erityistä vaikutusta mikrobiomiin uskotaan olevan säilöntäaineilla, jotka jäävät toimimaan aktiivisesti iholla vielä levityksenkin jälkeen. Näiden säilöntäaineiden vaikutuksia pysyviin asukkaisiin kuitenkin vielä vaatii lisää tutkimuksia.  

Tuotteiden koostumusten ja ainesosien lisäksi myös ihon peseminen ja ihon pH:n muutokset on voitu liittää mikrobiomin muutoksiin. Mikrobiomin näkökulmasta ihon voimakasta pesua kannattaisikin välttää. Ihon pH puolestaan aikuttaa siihen, mitkä mikrobit ihoalueella viihtyy. Siksi tänä päivänä yleisesti suositellaankin niin sanotusti "pH tasapainotettuja" tuotteita, eli tuotteita, joiden pH on miedosti hapan kuten ihossa luonnostaankin. 

Tulevaisuus

Tutkimukset ovat kiistatta osoittaneet mikrobiomin merkityksen elimistön hyvinvoinnille. Tällä hetkellä suurta kiinnostusta herättää suoliston ja ihon välinen yhteys, jota pidetään potentiaalisena tulevaisuuden hoitomenetelmänä eri ihotautien ja muiden sairauksien kohdalla. Paljon kysymyksiä on kuitenkin vielä jäljellä. Jäämme suurella mielenkiinnolla seuraamaan työn etenemistä niin eri sairauksien hoitoon, kuin ihonhoitoonkin liittyen. Tutkimustuloksia odotellessa, voimme ylläpitää ihon mikrobiomimme tasapainoa kohtelemalla ihoa kunnioittavasti, muun muassa välttämällä turhan voimakkaita pesuaineita. 

Odotellessa voit myös tutustua Kauneushoitola Islan toiseen tuotesarjaan Esseen, joka on probioottisen ihonhoidon edelläkävijä. Essen tuotteet vahvistavat ihon mikrobiomia ja ylläpitävät sen monimuotoisuutta. <3

Aurinkoisia syyspäivä!

-Tuuli / Kauneushoitola Isla

Ihon läpäisyeste

Elokuu on täällä ja pääsemme taas syventymään uuden aiheen pariin. Omassa työssäni puhun tämän kuun teema-aiheesta paljon ja se onkin lähellä sydäntäni ihotautien ja -ongelmien parissa työskennellessäni. Aiheenamme on nimittäin ihon läpäisyeste tai toiselta nimeltään ihon suojabärriääri. Termi ihon läpäisyeste on varmasti monelle jo tuttu, mutta nyt tarkoituksenamme on syventyä siihen hieman tarkemmin: mitä se oikeastaan tarkoittaa, mistä se rakentuu ja ennen kaikkea, miten voisimme vahvistaa sitä?

Kuten tiedämme, iholla on lukuisia tärkeitä tehtäviä, joista merkittävänä voidaan pitää sen tuomaa mekaanista suojaa. Iho koostuu kolmesta kerroksesta, joista kaikki osallistuvat elimistön suojaamiseen ympäristöltä. Ihon läpäisyesteestä puhuttaessa viitataan kuitenkin ihon ylimpään kerrokseen epidermikseen ja vielä tarkennettuna epidermiksen ylimpään kerrokseen, sarveissolukerrokseen (stratum corneum). 

Jotta voisimme ymmärtää ihon läpäisyestettä, on meidän ensin tutustuttava hieman tarkemmin epidermikseen. Kerrostuneesta epiteelikudoksesta koostunut kerros sisältää runsaasti soluja, ja vain vähän soluväliainetta. Valtaosa epidermiksen soluista ovat erikoistuneita soluja, joita kutsutaan keratinosyyteiksi. Kerroksessa esiintyy myös muita solutyyppejä, mutta läpäisyesteen kannalta olennaisin soluryhmä ovat keratinosyytit. 

Epidermiksessä kiinnostavaa on sen rakenne. Kerroksen alaosassa on rivi kuutiomaisia epiteelisoluja, tyvisoluja, jotka jakautuvat ja alkavat työntyä ylöspäin. Noustessaan epidermiksessä ylöspäin, solut alkavat erilaistua ja muuttaa muotoaan. Epidermiksen eri kerrokset koostuvatkin eri erilaistumisvaiheessa olevista soluista. Erilaistuminen on ihon suojan kannalta todella tärkeää, sillä solujen erilaistuminen vaikuttaa ihon läpäisyesteen toimintaan.

Kun solut pääsevät epidermiksen ylimpään kerrokseen, sarveissolukerrokseen, ovat ne muuttaneet muotoaan kuutiomaisista litteiksi ja menettäneet tumansa. Solujen sisäpuolelle on muodostunut sarveiskuori ja solut ovat tiiviisti yhdessä. Solujen välinen tila on täyttynyt aiemmissa kerroksissa muodostetuilla rasva-aineilla. Yhdessä solut ja soluväliaine muodostavat tiiliseinää muistuttavan rakenteen, jossa solut ovat tiiliä ja soluväliaine laastia.  

Juuri tämä sarveissolukerroksen tiiliseinää muistuttava rakenne muodostaa ihon läpäisyesteen. 

Ihon läpäisyesteen häiriöt

Ihon läpäisyesteellä on merkittävä rooli elimistön suojaamisessa. Se estää ylimääräisen veden haihtumista pois elimistöstä ja ympäristön "vihollisia" tunkeutumasta ihoon. Kun läpäisyeste ei toimi niin kuin sen pitäisi, pääsee vettä haihtumaan normaalia enemmän pois, eikä iho pysty suojautumaan normaalisti. 

Läpäisyesteen häiriöt käynnistävät ikäänkuin noidankehän:  kun ihon läpäisyesteen toiminta heikkenee, lisääntyy pois haihtuvan veden määrä, joka puolestaan heikentää läpäisyestettä entisestään, joka edelleen lisää pois haihtuvan veden määrää. Tämä puolestaan tekee ihosta alttiimman tulehduksille ja ihoärsytyksille, kun kemikaalit ja mikro-organismit ym. pääsevät tunkeutumaan ihoon helpommin.

Läpäisyesteen häiriöiden taustalla voi olla esimerkiksi jokin geenimuunnos, joka aiheuttaa häiriöitä solujen erilaistumisessa ja sitä kautta läpäisyesteen muodostumisessa. Esimerkiksi moneen ihotautiin, kuten atooppiseen ekseemaan on voitu liittää ihon läpäisyesteen häiriöitä aiheuttavia geenimuutoksia.